Monet tärkeät askeleet jäävät elämässä ottamatta odottaessamme oikeaa tunnetilaa. Tunne syntyykin vasta teon seurauksena.
Fernando Pessoa piti matkustamista turhana, koska joka tapauksessa: "Kaikkialla olen vain se, mitä olen sisältäni. Kaikkialla tunnen vain omat erityiset tuntemukseni. Matkustaja on matka. En näe sitä, mitä näen, vaan sen kuka olen."
Ihminen suojautuu vaistomaisesti ulkomaailmasta päälle käyviltä liian vahvoilta vaikutuksilta.
Kauneus olet sinä
Mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen kukoistamaan omana itsenään, ainutkertaisena ja ainutlaatuisena yksilönä? Miten lapsesta kasvaa enemmän ihminen kuin luvuttomien sisäkkäin aseteltujen rooliasujen vaatepuu?
Itsetunto on se vähä, mitä itsestämme tunnemme. Itsetunto on oikeastaan kuin aisti, jolla kunakin hetkenä tunnistamme mitä sisällämme liikkuu.
Hyvä itsetunto merkitsee herkkää kykyä aistia omat ajatukset, tunteet, mielihalut ja fyysiset aistimukset, huono taas tunnottomuutta niille. Hyvä itsetunto merkitsee myös itsestä kertoviin havaintoihin luottamista ja niiden kunnioittamista, huono puolestaan niiden vähättelyä ja mitätöintiä, arvostelua ja moittimista, tulkitsemista, selittämistä ja syrjään työntämistä.
Hyvästä itsetunnosta kasvaa itseensä luottaminen, itseluottamus. Luotat selviytyväsi, tavalla tai toisella, vastaasi tulevista tilanteista. Sinun ei tarvitse ilman muuta pelätä tuntematonta ja erilaista.
Sydän kiittää ja energian tunne on ihana
Minuudentunnon käsitän syväksi tunnoksi siitä että elän, olen olemassa, minä, juuri minä, jotain todempaa ja ajattomampaa kuin tämä nimetty fyysinen persoona tunnuksineen ja alituiseen vaihtuvine tunnelmineen. Elävyydentunnoksikin sitä voi nimittää. Se on jo täysin sidoksissa itsetunnon vahvuuteen ja herkkyyteen.
Masennuksen hetkinä oman elävyyden aistiminen sammuu eikä silloin tunne elävänsä vaikka keuhkot hengittävät ja sydän jumputtaa rinnassa, veri kiertää ja ruoka sulaa. Milloin ei tunne elävyyttään, jää ikään kuin himmeän paksun lasiseinän taakse eikä pääse koskettamaan, ei itseänsä eikä maailmaa, ei näe eikä kuule, ei maista eikä haista. Masentunutta on turha käskeä ottamaan itseään niskasta kiinni ja lähtemään lenkille - hän tietää kyllä että jalat ja kädet liikkuvat, lihakset ja aistit toimivat, hän ei vain ulotu niin kauas, ei pääse niiden yhteyteen niin että ne tottelisivat häntä.Halpa, mutta tehokas ihollesi - hyväksi maapallolle
Minäkuva on käsitys, joka sinulla on itsestäsi. Se syntyy sekoituksena palautteista, joita toiset ihmiset ulkopuolelta antavat sinusta, ja tulkinnoista, joita palautteista teet.
Minäkuvaan liittyy, että kuvittelemme sen paitsi todeksi myös muuttumattomaksi ja pysyväksi. Todellisuudessa ihminen samastuu mielensä koko ajan muuttuviin sisältöihin ja uskoo olevansa aina sitä, mihin on samastunut. Kuvittelemme kuvan pysyvän samana. Jos joskus onnistumme havaitsemaan kuvan muuttumisen, kiirehdimme heti sanomaan, että juuri tällainen olen aina ollut ja enkös ole sitä aina sanonutkin!
Minäkuva haavoittuu helposti, tietysti, kun se on vain ilmaan juurtunut. Kuvan samana pysyttämiseen kuluu huomattava osa käytössä olevasta voimasta. Elävyyden tunto hautautuu syvälle tavoittamattomiin ja elämänilo sen mukana.
AURINKO-vitamiini
Suoritusten, kilpailun ja rahanvallan kulttuuri suosii ja vaatii ihmiseltä riippumattomuutta, terveyttä ja tehokkuutta, omillaan selviytymistä. Vain epäonnistujat ja syrjäytyjät, heikot ja sairaat tarvitsevat toisia ihmisiä, apua tai kokemustensa jakamista.
Elämä ei kuitenkaan mahdu ajattelun mustavalkoiseen joko-tai-malliin. Elämä on hengitystä, loputtoman yhtäaikaisen tyhjenemisen ja täyttymisen sykkivä sekä-että. Vain ihmismielessä elämän ehdottoman ykseyden voi paloitella.
Hengityksen sekä-että merkitsee, että ihminen on aina yhtä aikaa sekä sataprosenttisen riippumaton että sataprosenttisen riippuvainen. Jokainen on sekä vahva ja itsenäinen että heikko ja tarvitseva. Yksilöllä on oma sisäinen hengityksensä ja vain vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Kukaan ei pysy hengissä ilman toisia ihmisiä, puita ja aurinkoa.
C-vitamiini ei voi toimia pääsemättä verenkiertoon
Hengityksen kahdensuuntaisuudesta seuraa, että riippuvuutta ja avuttomuutta on aina siinä määrässä kuin on riippumattomuutta ja onnistumispakkoa, niin yksilöillä kuin yhteisössäkin. Keuhkot täyttyvät siihen määrään kuin ovat tyhjentyneet.
Täyttäessään, monesti epätoivoisesti ja nääntyen, ehtoja ja mallikuvia ihminen ikään kuin yrittää hengittää vain yhteen suuntaan, loputtomasti joko sisään tai ulos. Aktiivisuus, hallinta edellyttää kuitenkin elpymistä, hallinnasta luopumista, ja elämällä on keinonsa osoittaa se. Väsymys, sairaudet, huumeet ja lääkkeet, pakonomainen harrastaminen, seksi, ihmissuhteet ja mikä tahansa voi pakottaa ihmisen kohtaamaan avuttomuutensa. Kuolemassa on vastassamme viimeinen, ehdoton riippuvuus.
Tästä avautuu tie hoitoonkin. Kokonaisuuden näkeminen ja hyväksyminen luo yhteyttä sisimmästä löytyvään äärettömään voiman ja viisauden varastoon. Hellittämällä erillisyyden harhasta ja antautumalla hengityksen kannettavaksi ihminen voi vähä vähältä päästä elämään reaaliaikaa, tavallisen arjen todellisuutta, ja löytää tilan olla kuka on, tarvitsematta paeta enempää iloa kuin kipuakaan.
Lähde: Siikala Helinä, Elämän ekaluokkalaiset, Kustannusosakeyhtiö Otava 2006
