Ravintorasvat herättävät keskustelua. Jopa niin paljon, että media on hanakka luomaan vastakkainasetteluja, jolloin syntyy vaikutelma tieteellisistä kiistoista, vaikka tosiasiassa oikeaa tieteellistä kiistaa ei olisikaan.
Suomessa rasvasodan keskustelun juuret johtavat Pohjois-Karjala projektiin, vuosina 1972-1997 toteutettuun kansanterveyden edistämishankkeeseen. Projektin myötä kartettavaksi tulivat tupakan ja suolan lisäksi ns. kovat rasvat. Näin suomalaisten käyttämää luonnollista maitorasvaa, voita korvaamaan on syntynyt koko joukko erilaisia keinorasvoja, uusrasvoja. Tällaisia rasvoja ei ole koskaan historiassamme esitelty ihmiskeholle. Kukaan ei tiedä, millaisia pitkäaikaisseuraamuksia niillä on.
Luonnollisuus myy, ja elintarviketeollisuus poistaa tuotteistaan kilvan lisäaineita. Jos lisäaineiden tarkoitus oli ennen saada tuotteista rasvattomampia ja suolattomampia, nyt lisäaineet nähdään pahempana vihollisena kuin rasva ja suola. Mielikuvat jylläävät markkinoinnissa. Kovat ja pehmeät rasvat ovat propagandistisia myyntisloganeita.
Kovilla rasvoilla tarkoitetaan tyydyttyneitä ja pehmeillä rasvoilla monityydyttymättömiä rasvahappoja. Laajat, satojatuhansia henkilöitä ja miljoonia seurantavuosia kattavat, hiljattain julkaistut meta-analyysit osoittavat kiistattomasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautitapahtumiin. Myös kolesterolihypoteesi on aikansa elänyt, ja se pitäisi nähdä uudessa valossa.
Luonnollisuus on terveysmantra, joka tuntuu poistavan kaikki sairauksien uhkat ja ylipainon. Jos prosessoitu ruoka on epämääräinen käsite, sitä on myös luonnollisuus. Luonnollisuutta käytetään argumentoimaan mitä tahansa, jopa vastakkaisia kantoja. Luonnossa, kuten hämähäkissä tai myrkkysienessä, on myös erilaisia myrkkyjä eikä myrkkyjen luonnollisuus tee niistä yhtään vähemmän haitallisia.
Margariiniteollisuuden keskeinen ongelma on se, miten saada juoksevista kasviöljyistä kiinteitä rasiassa pysyviä margariineja. Kymmenien vuosien ajan tämä tapahtui kemiallisella prosessilla, katalyyttisellä osittaishydrausmenetelmällä, jolloin syntyi kasviöljyä kovettavia synteettisiä rasvoja. Kovettava vaikutus perustuu niin sanottuihin trans-rasvahappoihin. Trans-rasvojen on vakuuttavasti osoitettu aiheuttavan sydän- ja verisuonisairauksia.
Elintarvikeviranomainen määrittelekin vuonna 1990 kovetettujen trans-kasvirasvojen ilmoittamisen pakolliseksi niitä sisältävien elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin. Kasviöljyteollisuus on tämän jälkeen vähin äänin pääsääntöisesti, muttei kokonaan, luopunut hydrausmenetelmästä ja siten synteettisistä transrasvoista.
Yhtä ja oikeaa määritelmää luonnollisuudelle ei ole. Luonnollisuudesta poimitaan ne elementit, jotka sopivat omaan urbaaniin elämäntyyliin: tarvittaessa napataan kaupasta prosessoitu ja lisäaineita sisältävä proteiinipatukka mukaan matkalla kuntosalille. Huvittavin piirre luonnollisuudessa ja luontaisuudessa on, että luontaistuotteina myydään erilaisia pillereitä ja jauheita, jotka eivät ole missään mielessä luonnollisia.
Margariini ei ollutkaan niin terveellistä kuin oli luultu.
Kasviöljyt oli kuitenkin edelleen saatava levitettävään muotoon, joten yksi menetelmä korvattiin toisella. Nyt kovettamiseen käytetään toista kemian prosessia, katalyyttistä vaihtoesteröintiä. Prosessissa kasviöljyjen luontainen molekyylirakenne rikotaan täysin ja kootaan uudelleen kiinteiksi uusrasvoiksi. Näillä uusrasvoilla ei ole enää mitään yhteistä luontaisten kasviöljyjen kanssa. Niitäkään ei ihmisen ravinnossa ole koskaan aikaisemmin ollut. Margariineissa ja kasvirasvalevitteissä on edelleen vähäisiä määriä trans-rasvahappoja.
Luonnollisuus ei ole tae terveellisyydestä, sillä ruuassa on nykyään paljon kemikaaleja, jotka ovat vahingossa joutuneet ruokaan esimerkiksi ympäristön saastumisen, kasvinsuojeluaineiden tai ruuan pilaantumisen takia. Näitä vierasaineita voi kasvinsuojeluaineita lukuun ottamatta olla niin luomutuotteissa kuin teollisesti prosessoiduissa elintarvikkeissa. Kasveissa on myös luontaisesti aineita, jotka suurina määrinä ovat ihmiselle haitallisia, kuten kasviksissa oleva nitraatti tai kanelin kumariini.
Media rakastaa erimielisyyksiä ja asioiden kääntymistä päälaelleen, koska sellainen vangitsee yleisön huomion. Media hakee uutisiin vastakkainasettelua, tarinaa ja draamaa, hyvää ja pahaa, sankareita ja konnia. Ja tieteellisiä ristiriitoja riittää: kaikki uusi tieto on aluksi kiistanalaista ja uusien löytöjen kritisoijia löytyy aina.
Uusrasvoista ei ole tehty yhtään pitkäaikaistutkimusta. Kuluttajan on mahdotonta tietää, mitä ostaa kauppojen hyllyltä. Pakkausmerkinnöissä ei ole mainintaa vaihtoesteröidyistä rasvoista. Ne ilmoitetaan "luontaisina kasviöljyinä". Valtion ravitsemusneuvottelukunta on päättänyt syöttää uusrasvoja koululaisille ja päiväkotilapsille ilman vaihtoehtoja. Tämä lienee ainoa "pitkäaikaistutkimus", mitä Suomessa tehdään uusrasvojen vaikutuksista.
Tiede perustuu jatkuvaan edistykseen ja siihen, että vanhoja totuuksia tarkastellaan kriittisesti. Jos jumiutuisimme vanhoihin pinttyneisiin käsityksiin, yhteiskunta ja teknologia eivät kehittyisi. Erimielisyyksistä nousee uusia näkökulmia ja totuuden siemeniä. Jos haluaa menestyä tutkijanuralla, pitää olla sinnikäs ja sietää epävarmuutta - kuin yksityisyrittäjä konsanaan.
Lähteet:
Kiviluoma Merja, Professori Kari Salmisen tarkastelussa uusrasvat - Vaihtoesteröidyt rasvat ovat margariiniteollisuuden päästöjä
Sarja Tiina, Kuka oikein tietää kun mielipide haastoi tieteen, Docendo Oy 2016
