Luteiini silmien terveys

Silmät ovat sielun peili, silmät ovat ikkuna sisimpään

Luteiini toimii antioksidanttina, vapaiden radikaalien sieppaajana kehossamme.

Luteiinin merkitys ”silmäravinteena” on todettu kudoskokein ja kokeellisesti toteamalla, että henkilöillä, joilla on silmäsairauksia, on samanaikainen luteiinin puutos.


Rasvaliukoinen antioksidantti

Pienempi riski saada harmaakaihi

Ehkäisee silmänpohjan ikärappeutumaa ja lieventää oireita

Suojaa silmiä UV-säteilyltä

Käyttömäärä yleensä 4-10 mg päivässä

Healthy-Origins-Lutein-Natural-20-mg-60-Veggie-Softgels

Silmänpohjan ikärappeuma on länsimaissa yleisin näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus yli 65-vuotialla. Taudin varhaista muotoa esiintyy tutkimusten mukaan noin 15 %:lla 65 – 74-vuotiaista. 75-vuotialla ja vanhemmilla varhaisen muodon sairastavuus on noin 25-30 %. Silmänpohjan ikärappeumassa verkkokalvon tarkan näkemisen alue, makula, vahingoittuu. Silmänpohjan ikärappeuma on monitekijäinen sairaus, jonka mekanismeja ei vielä täysin tunneta. Nykyisen käsityksen mukaan keskeinen tekijä on oksidatiivinen stressi ja siitä seuraavat hapettumisen aiheuttamat muutokset verkkokalvon rakenteissa. Mm. kohonnut verenpaine ja tupakointi lisäävät silmänpohjan ikärappeuman riskiä.


Kun sappirakko tai maksa ei toimi kunnolla tai ruoansulatuksessa ja rasvan käsittelyssä on ongelmia, johtaa se usein silmäongelmiin, erityisesti silmänpohjan rappeumaan. 

Luteiini ja tseaksantiini ovat happea sisältäviä ksantofylli-karotenoideja, joita elimistössä rikastuu silmän verkkokalvon tarkan näkemisen alueelle sekä linssiin.

Keskimääräinen luteiinin ja tseaksantiinin saanti on USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 1,7-2,3 mg/vrk. Toistettavimmin kliinisissä kokeissa on nähty edullisia vaikutuksia makulan pigmenttitiheyteen ja näön mittareihin noin 10 mg päivittäisillä luteiini- ja/tai tseaksantiini-annoksilla.

Eurooppalaiset saavat keskimäärin noin 2,2 mg luteiinia päivässä ruokavaliostaan. Suositus luteiinin päiväsaannille ennaltaehkäisemään silmärappeumaa on 6 – 14 mg, joten moni hyötyy luteiini ravintolisän syönnistä. Vuonna 1994 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin että henkilöillä, jotka ruokavaliostaan saivat yli 6 mg luteiinia päivässä, oli 57 % pienempi riski sairastua silmänpohjan rappeumaan verrattuna henkilöihin, jotka saivat alle 0,5 mg luteiinia ruoastaan päivässä.


Hyviä luteiinin ja tseaksantiinin lähteitä ovat erityisesti vihreät lehtivihannekset kuten pinaatti ja kaali. Myös tyrnimarjat sisältävät luontaisesti luteiinia ja tseaksantiinia, mutta niiden määrät vaihtelevat marjan geneettisen taustan ja kasvupaikan mukaan.


Annettaessa luteiinipitoisia kasviksia tai ravintolisiä henkilöille, on havaittu että luteiinipitoisuus veren seerumissa nousee. Noin kolmen viikon päästä käytön aloittamisesta on havaittu että silmärakenteiden vahvistuminen on käynnistynyt. Paras hoitoteho on havaittu noin 3 – 4 kuukauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen. 


Yleisessä kolesterolin vastaisessa taistelussa pidetään kaikkea kolesterolia pahana, mutta HDL-partikkelit ovat elimistölle elintärkeitä, sillä ne kuljettavat mm. karotenoideja luteiinia ja zeaksantiinia täsmäkuljetuksena silmän keltatäplään, jonka terveys on näkökyvylle välttämätön. Toinen tärkeä tekijä on riittävä ja hyvin toimiva sappi.


Tutustu myös Solgarin todella monipuoliseen lisäravinteeseen silmien terveydelle.

Iki-ihanaa Minna Canthin päivää sinulle!

                                                                  Toivoo iHerb-koodi HUH943

Lähteet:
http://www.antioksidantit.com/luteiini/ 
http://www.optiplusoptikko.fi/tyrnioljysta-apua-kuivasilmaisyyteen-luteiini-suojaa-silmanpohjaa-ravinnolla-voidaan-vaikuttaa-ikaantyvan-silman-terveyteen/ 
http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Luteiini 
http://magneettimedia.com/miten-pysayttaa-silmanpohjan-rappeuma/

Todellinen C-vitamiinipommi, ruusunmarja, lievittää nivelrikkokipuja

Ruusunmarjan ravintosisältö on erinomainen. Harvat elintarvikeet sisältävät yhtä paljon C-vitamiinia kuin ruusunmarja. Esimerkiksi mustaherukkaan verrattuna ruusunmarja sisältää jopa kymmenkertaisia C-vitamiinipitoisuuksia. Ruusunmarjassa on myös huomattavan paljon kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia.


Koiranruusu (Rosa canina)

Ruusunmarjoilla tarkoitetaan ruusujen pyöreitä tai hiukan pitkulaisia kiulukkahedelmiä. 

Eri ruusulajien C-vitamiinipitoisuuksien vaihtelu on erittäin runsasta. Koiranruusun kiulukan C-vitamiinipitoisuudeksi saatiin MTT:n tutkimuksessa 498 mg/100 g tuorepainoa (1,19 g/100 g kuiva-ainetta).

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota tarvitaan mm. sidekudosten muodostumiseen, hemoglobiinin rakennusaineena, aineenvaihdunnassa ja valkosolujen toiminnassa. C-vitamiini edistää erityisesti raudan imeytymistä ja toimii elimistössä antioksidanttina.

Ruusunmarjassa on C-vitamiinin lisäksi hyvin E-vitamiinia ja karotenoideja, etenkin beeta-karoteenia, joka toimii A-vitamiinin esiasteena sekä lykopeenia, jolla on havaittu olevan antioksidatiivisia vaikutuksia. Tomaattia ja vesimelonia on pidetty ainoina hyvinä lykopeenin lähteinä. Ruusunmarjojen lykopeenipitoisuudet olivat MTT:n tekemässä tutkimuksessa kuitenkin suuremmat kuin tomaatilla ja vesimelonilla. Ruusunmarjojen beeta-karoteenipitoisuudet ovat samaa luokkaa porkkanan kanssa.

Vain kasviöljyissä ja joissain siemenissä  ja mädeissä on enemmän E-vitamiinia tuorepainoa kohden kuin ruusunmarjoissa. E-vitamiini on yleisnimitys E-vitamiiniaktiivisille rasvaliukoisille yhdisteille kuten ruoassa esiintyvät tokoferolit ja tokotrienolit.Tokoferolit ovat erittäin tehokkaita antioksidantteja.

Ruusunmarjassa on melko paljon folaatteja. Folaatit on yleisnimitys kaikille vesiliukoisille B-ryhmän vitamiineihin kuuluville yhdisteille, joilla on foolihapon aktiivisuutta. Folaatteja tarvitaan solujen muodostukseen ja kasvuun. Folaateilla on useita terveysvaikutuksia: hermostoputken kehityshäiriön estäminen vastasyntyneillä, sydän- ja verisuonitautien sekä joidenkin syöpälaatujen esto.

Ruusunmarja on hyvä prosyanidiinien lähde. R. Canina sisälsi kuiva-ainetta kohden jopa enemmän prosyanidiinejä kuin pettujauho. Prosyanidiinit ovat flavonoideja, jotka taas ovat kasveissa muodostuvia fenoliyhdisteitä. Flavonoidit vaikuttavat monien entsyymien toimintaan, hillitsevät allergia- ja tulehdusreaktioita sekä bakteerien ja virusten lisääntymistä ja vaikuttavat suotuisasti immuunijärjestelmän toimintaan. Flavonoideilla arvellaan olevan myös sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää estävää vaikutusta.

Ruusunmarjoissa on myös kohtuullisen suuria pitoisuuksia ellagitanniineja, joita esiintyy ruusunmarjan lisäksi vain mansikassa, vadelmassa, lakassa ja mesimarjassa.

Ruusunmarjoissa on ravintokuitua suunnilleen samansuuruinen määrä kuin lakassa, tyrnimarjassa, pihlajanmarjassa ja mustaherukassa. Sen sijaan mansikoissa, puolukoissa, mustikoissa ja vadelmissa on ravintokuitua vähemmän.


Ruusunmarja lievittää nivelrikosta johtuvia kipuja ja jäykkyyttä päivittäin käytettynä.  


Ruusunmarjaa käytetään yleensä jauheena ja se tulee ottaa ruoan yhteydessä. Yleinen annostus on 5-10 g ruusunmarjajauhetta päivässä jaettuna kahteen annokseen. Tutkimuksissa on käytetty jopa 40 gramman annostusta ilman suurempia sivuvaikutuksia. Ripulia, löysiä ulosteita tai jatkuvaa ummetusta on esiintynyt jonkin verran käytettäessä ruusunmarjaa 40 g päivittäin kuuden viikon ajan.

Ruusunmarjalla on positiivinen vaikutus nivelten terveyteen. Tanskalaisessa 100 henkilöä käsittävässä tutkimuksessa ruusunmarjajauheen käyttö paransi liikkuvuutta polviniveleen liittyvissä kävelyongelmissa. Ruusunmarjajauhetta saaneilla nivelten liikkuvuus parani huomattavasti verrattuna kontrolliryhmän tuloksiin. Ruusunmarjaa on pitkään käytetty täydentävänä hoitona nivelvaivoissa, mutta kävelyanalyysin avulla saatiin ruusunmarjan vaikutus todistettua.

Nivelrikon taudinkuvassa tulehdus on olennainen tekijä ja kipu sen pääasiallinen oire. Ruston rappeutumisen ja epävakauden vuoksi nivelessä ilmenee pieniä vammoja, jotka aiheuttavat tulehdusta. Standardisoitua ruusunmarjajauhetta nauttineilla nivelrikosta kärsivillä tulehduksen väheneminen on yksi selitys oireiden lievittymiseen.

Rohdoskasvien lääkinnälliset vaikutukset johtuvat usein monista eri luonnon ainesosista, joista tieteellisin tutkimusmenetelmin on vaikea selvittää pääasiallinen vaikuttaja. Ruusunmarjan kohdalla on kuitenkin kyetty löytämään se kemiallinen yhdiste, joka on aktiivinen tulehduksen lievityksessä ja vapaiden radikaalien estossa. Tämä ruusunmarjasta eristetty molekyyli on galaktolipidi.

Ruusunmarjavalmisteet ovat lievittäneet nivelrikosta kärsivien nivelkipuja ja helpottaneet päivittäisistä toimista kuten kadulla käveleminen, ostoksilla käynti, autoon istuminen / autosta ylösnouseminen yms. selviytymistä useassa tutkimuksessa. Ruusunmarjavalmisteen käyttömäärä tutkimuksissa on ollut 5 g/pv 3-4 kk. Monet ovat pystyneet vähentämään kipulääkkeen määrää käyttäessään ruusunmarjavalmistetta. Ruusunmarjan teho on säilynyt myös useamman viikon valmisteen käytön lopettamisen jälkeenkin.


Ruusunmarjavalmiste lisäsi ihon elastisuutta ja kosteutta tutkimuksessa annoksella 3 g päivässä 8 viikkoa. Myös ryppyjen syvyys pieneni. Samantapaisia parannuksia ihossa on saatu astaksantiinia 4 mg päivässä käytettynä.

Ruusunmarja näyttäisi kykenevän vähentämään kollageenia hajottavien proteiinien aktiivisuutta. Ei siis mikään ihme, että ruusunmarjajauhe on hyödyllinen niin nivelille kuin ihollekin. Oleellista on käyttää ruusunmarjaa tarpeeksi kauan, useita kuukausia, ennen kuin arvioi saamaansa hyödyn määrää.

Ruusunmarjajauhetta voit ostaa tästä

Starwest-Botanicals-Rosehips-Powder-Organic-453,6-g

Lähteet:
http://www.mtt.fi/met/pdf/met72.pdf
http://www.tohtori.fi/?page=5599947&id=4619584
https://examine.com/supplements/rose-hip/
Nivelet kuntoon ruusunmarjalla, Ajassa, LIVE Life numero 1 2016 helmikuu

Paljonko magnesiumia tarvitaan

Terve ihminen tarvitsee vähintään 300-450 mg magnesiumia vuorokaudessa, virallisten suositusten mukaisesti. Professori Robert Tigerstedtin mukaan magnesiumin päivittäinen saanti ravinnosta oli 1900-luvun alussa monissa osissa länsimaita 1250 mg, ja nyt se on tuskin 250 mg. Magnesiumista otetaan käyttöön noin 30-50 prosenttia. Käyttöönotto tapahtuu sekä ohutsuolessa että paksusuolessa. Loppuosa erittyy ulosteeseen. Dr. Patrick Kingsleyn mukaan syömme liikaa runsaasti kalsiumia sisältäviä elintarvikkeita ja liian vähän magnesiumia sisältävää ruokaa. Olosuhteissa, joissa monille  suositellaan kalsiumlisää saadaan sama tai parempia tuloksia käyttämällä magnesium-, sinkki- ja B6-vitamiinilisiä. Mitä korkeampi kalsiumin saanti magnesiumiin verrattuna sitä enemmän esiintyy osteoporoosia. Kun magnesiumpitoisuus on alhainen säilyttävät munuaiset enemmän magnesiumia elimistössä.

Elimistöön imeytyy noin 80 prosenttia magnesiumista ruokavaliosta, jossa magnesiumia on huonosti, noin 45 prosenttia magnesiumista ruokavaliosta, joka sisältää normaalimäärän magnesiumia; mutta vain noin 25 prosenttia ruokavaliosta, joka sisältää runsaasti magnesiumia. Magnesiumin hyödyntäminen vähenee kalsiumin, fosforin, D-vitamiinin, proteiinien ja rasvan suuren saannin myötä. 

Joitakin magnesiumin puutosoireita ja terapeuttisia annostuksia tietyissä vaivoissa

• hyperaktiivisuus ja ADHD (600-800 mg)
• stressi (400-800 mg)
• paniikkikohtaukset (600-1 000 mg)
• unettomuus (400-600 mg nukkumaan mennessä)
• nykivät tai supistelevat lihakset (600-800 mg)
• angina pectoris, rasitusrintakipu (600-1000 mg)
• sydämen rytmihäiriöt (600-1 000 mg)
• sydämen vajaatoiminta (600-1000 mg
• eklampsia eli raskausmyrkytys (600-1 200 mg) 
• premenstruaalinen oireyhtymä, PMS (400-800 mg)
• kuukautiskivut (400-800 mg)
• sappikivet (400-800 mg)
• migreeni (600-800 mg)
• astma (600-1000 mg)
• ummetus (600-1 200 mg)

Suklaan himo viittaa usein magnesiumin puutteeseen ja sitä voidaan vähentää magnesiumlisällä. Suolan tai hiilihydraattien halu voi olla merkki magnesiumin puutteesta tai sinkin puutteesta. Pinnalliset punaiset verisuonet voivat olla merkki magnesiumin puutteesta.
 
Useat taudit, lääkehoidot ja muut toimenpiteet voivat johtaa magnesiumin puutokseen ja laskea sen hyväksikäytettävyyttä.

Lisääntynyt riski magnesiumin puutostilaan syntyy mm. seuraavissa tiloissa:

• alkoholin väärinkäyttö
• huumeiden väärinkäyttö
• heikentynyt ravinteiden imeytyminen
• palovammat
• leikkaukset
• diabeettinen asidoosi ja tajuttomuus
• kirroosi
• hepatiitti  
• hyperaldosteronismi
• hyperparatyreoosi eli lisäkilpirauhasen liikatoiminta
• Addisonin tauti
• epilepsia
• munuaisvaivat
• hormonaaliset häiriöt
• ehkäisypillerien käyttö
• ripuli
• imetys
• laksatiivien käyttö
• stressaavat olosuhteet
• kova treeni 

Magnesium on yksi yleisimmistä mineraaleista, joista on puutetta. Kun täysjyvätuotteet ja ruskea riisi on puhdistettu valkoiseksi jauhoksi ja valkoiseksi riisiksi ollaan menetetty yli 75 prosenttia magnesiumpitoisuudesta. Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan modernista ruokavaliosta saadaan magnesiumia vain 40 prosenttia päivittäisestä saantisuosituksesta. Ruokavalion alhaisen magnesiumpitoisuuden lisäksi magnesiumia kuluu virvoitusjuomia ja alkoholia nautittaessa, sekä käytettäessä jalostettuja iai rasvaisia elintarvikkeita. Magnesiumin puute ruokavalion vuoksi ei yksinään riitä, vaan lisäksi magnesiumia eritetään pois enemmän kuin tavallisesti, kun elimistössä on esimerkiksi kalsiumia paljon. Magnesiumin kulutus kasvaa myös fyysisen ja henkisen stressin seurauksena. Kova treeni lisää magnesiumin tarvetta. Happamuustila elimistössä esim. matala virtsan pH (<6,5) lisää magnesiumin tarvetta. Stressi lisää magnesiumin tarpeen ainakin kaksinkertaiseksi. Stressaantuneilla ihmisillä ja tyypin A ihmisillä on usein suurempi tarve magnesiumille. Elimistö käyttää magnesiumia erittäessään adrenaliinia ja kortisolia. Jotkin taudit ja tietyt ruoat, alkoholi ja huumeet estävät magnesiumin imeytymistä, erityisesti suuret maitotuotemäärät tai kalsiumlisä (esim > 500 mg / vrk). 

Parhaita magnesiumin lähteitä (mg / 100 g)

vehnän leseet 480

manteli 280

soija 265

cashewpähkinät 260

kuivahiiva 195

tattari 180

hasselpähkinät 160

ruskea riisi 134

Kova vesi ja jotkin magnesium-rikkaat vedet voivat olla magnesiumin saannin lähteitä. Rodoksella esimerkiksi on hyvin magnesiumpitoinen vesi.

Annostus 

Löysiä ulosteita esiintyy yleensä annoksilla 500-1000 mg henkilön herkkyydestä ja käytetyn magnesiumin muodosta riippuen. Ota magnesium aterian yhteydessä, jotta imeytyminen on tehokkaampaa ja ripulin vaara vähenee. Aloita magnesiumin täydentäminen annoksella 300-400 mg vuorokaudessa ja nosta annosta 100-200 mg joka kolmas, neljäs päivä, kunnes uloste tulee liian löysäksi, jolloin palaat edelliseen annokseen. Muutaman viikon kuluttua, yritä lisätä saantia vielä 100-200 mg.

Jos kärsit unettomuudesta tai ummetuksesta, ota puolet magnesiumista päivän aikana ja esimerkiksi, 300-600 mg ilta-annoksena ennen nukkumaanmenoa. Jos sinulla on jo löysät ulosteet, voit kokeilla aloittaa magnesiumglysinaatilla 100 mg ja lisätä mahdollisesti varovasti. Sinun ei pitäisi ottaa magnesiumia niin paljon, että kärsit löysistä ulosteista. 
 
Naisilla on yleensä suurempi magnesiumin tarve kuin miehillä johtuen hormonivaihteluista, erityisesti hormonihäiriöistä kuten PMS, ja raskaus ja imetys.

Toksinen magnesiumin annostus on hyvin harvinaista. Munuaiset voivat erittää jopa 60 g ylimääräistä magnesiumia päivässä. Ikääntyneillä ja ihmisillä, joilla on munuaissairaus, on olemassa pieni riski toksisuudesta, jos he ottavat suuria annoksia magnesiumia tai lääkettä, joka sisältää magnesiumia. Plasman magnesiumpitoisuuden ollessa yli 15 mg / l voi ilmetä heikkoutta, uneliaisuutta, lihashalvauksia, hengitysvaikeuksia, masennusta, kooma ja kuolema, mutta kalsiuminjektioita voidaan antaa vastalääkkeenä. Magnesiumglysinaatti aiheuttaa harvoin ripulia alle 1000 mg annoksina. Yli 9000 mg päivässä on akuutti toksinen annos. Henkilöt, joilla on erittäin vakavia sydän- ja verisuonitauteja ja munuaissairauksia tulisi ottaa ylimääräistä magnesiumia lisäravinteena vain lääkärin suosituksesta.
  
Magnesiumlisän vaikutus eri lääkkeiden kanssa 

Positiivinen vuorovaikutus / lisääntynyt tarve lisäravinteena: antasidit, rytmihäiriölääkkeet, keuhkoputkia laajentavat lääkkeet, sytostaatit, diureetit, sydänglykosidit, kelatoivat aineet, kolesterolia ja triglyseridejä alentavat lääkkeet, kortikosteroidit systeemisesti käytettyinä, reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, mahahaavalääkkeet, neuroleptit, rauhoittavat, unilääkkeet, p-pillerit, estrogeeni. 

Negatiivinen vuorovaikutus / vältä lisäravinteena: tulehdus- ja anti-reumaattiset lääkkeet, antikoagulantit, kemoterapia, diureetit, diabeteslääkkeet, urologisten sairauksien lääkkeet. 

Monimuotoinen vuorovaikutus: antibakteeriset aineet, diabeteslääkkeet. Magnesium täydennyksen voi ottaa, kun lääkkeen käytöstä on kulunut vähintään 2 tuntia.

Magnesiumin vuorovaikutus ravintoaineiden kanssa
 
Korkea kalsiumin, D-vitamiinin, alginaatin, raudan, mangaanin, fosforin, proteiinien ja / tai rasvan saanti vähentää magnesiumin imeytymistä. Vähäinen kalsiumin määrä lisää magnesiumin imeytymistä.
 
Koliinin nauttiminen lisää magnesiumin imeytymistä vereen ja kudoksiin. Oksaalihappo ja fytiinihappo vähentävät magnesiumin imeytymistä. B6-vitamiini toimii monissa entsyymireaktioissa yhdessä magnesiumin kanssa, ja lisää sen imeytymistä ja käyttöä. Suuremmat annokset kalsiumia (> 2:1) verrattuna magnesiumiin, vähentävät magnesiumin määrää elimistössä. Useimmiten on paras ottaa yhtä paljon, tai enemmän magnesiumia kuin kalsiumia. 

Valmistemuotoja
 
Luonnossa, magnesium esiintyy eri mineraalien yhdistelmänä, ensisijaisesti magnesiumsulfaattina, magnesiumoksidina, magnesiumkarbonaattina ja dolomiittina. Jotkut magnesiumin valmistemuodot ovat paremmin imeytyviä ja vaikuttavat paremmin kuin toiset.
 
Parempia muotoja: magnesiumglysinaatti, magnesium aminohappokelaattina, magnesiumaspartaatti, Mg EAP2, magnesiummalaatti, magnesiumsitraatti.
 
Huonompia muotoja: magnesiumglukonaatti, magnesiumpalmitaatti, magnesiumkloridi, magnesiumsulfaatti, magnesiumkarbonaatti, magnesiumoksidi. 

Pitkään olleissa ja vakavissa sairauksissa, kuten fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä on vaikeaa ja kestää kauan korjata magnesiumin puutostila, varsinkin jos et ota magnesiumglysinaattia.
Magnesiumin anto suoraan lihakseen tai laskimoon on hoitona nopeampi ja tehokkaampi ihmisille, joilla on kroonisia vakavia oireita, jotka eivät parane riittävästi suun kautta otettavalla magnesiumilla. Laskimoon annosteltu magnesium on havaittu edulliseksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi astman hoidossa, akuutissa sydäninfarktissa ja aivohalvauksessa.

Magnesiumia löydät edullisesti täältä. 

  
Lähde:
http://kurera.se/magnesium-mg/