D-vitamiinia on ihan turha ottaa, jos se ei imeydy lainkaan. Mistäpä sen sitten tietää; mikä imeytyy, mikä ei. D-vitamiinimittaus on ratkaisun ydin.
Itse olen käyttänyt D-vitamiinikapseleita säännöllisesti vuodesta 2010 lähtien. Ensimmäisenä vuonna käytin 50 µg päivässä ja vuodesta 2011 eteenpäin 70 - 130 µg/pv: Healthy-Origins-Vitamin-D3-2400-IU ja Doctor-s-Best-Best-Vitamin-D3-5000-IU -tuotteita ja jonkin verran D-vitamiinia sain myös monivitamiinitabletista.
Ensimmäisessä D-vitamiinitason mittauksessa 28.3.2012 sain tulokseksi 90 nmol/l eli ihan ok, mutta saisi olla kyllä korkeampikin mielellään. Jatkoin siis suurin piirtein samalla annostuksella ja kesällä otin sellaisen 60 µg/pv. Seuraava mittaus oli syksyllä 2013 ja tulos oli muistaakseni 78 nmol/l. Eli ei ollut noussut mihinkään. Tästä suivaantuneena :) päätin ottaa joka päivä ympäri vuoden 125 µg. Ja tulos on mikä?
Pari vuotta on siis menty Healthy-Origins-Vitamin-D3-5-000-IU 125 µg kapselit päivittäisessä käytössä eteenpäin. Ja tulos on 5.3.2015 mitattu
141 nmol/l!
Hyvä hyvä. D-vitamiinin saanti katsotaan riittäväksi, kun seerumin D-vitamiinin pitoisuus on 125 - 150 nmol/l. Aion jatkaa samalla annostuksella ja samalla tuotteella edelleen.
Ennen D-vitamiinimittausta (S-D3-25, D3 vit.-25-OH) tulee olla 12 tuntia ottamatta D-vitamiinia. Ensimmäisen mittaukseni kustansin itse ja se tehtiin Antioksidanttiklinikalla. Kaksi seuraavaa mittausta on tehty ihan kunnallisessa terveydenhuollossa. Jos sinulla tulee asiaa lääkäriin, niin muista samalla pyytää D-vitamiinitason mittaus.
D-vitamiinipitoisuus tulisi saada mieluiten tasolle 125 - 150 nmol/l. Tällä tasolla myös MS-taudin eteneminen saattaa hidastua. Raskaana D-vitamiinitason tulisi olla yli 90 nmol/l turvatakseen sikiön normaali kehityksen ja ehkäistäkseen ennenaikaista synnytystä. Toksisena rajana pidetään noin 350 nmol/l ja tähän ei kyllä helpolla pääse!
Yleissääntönä pidetään, että yhden mikrogramman lisääminen päivittäiseen D-vitamiinin saantiin, nostaa yhden nmol/l-yksikön veressä. Alussa D-vitamiinipitoisuutta on helpompi nostaa, jos lähtötaso on todella huono esim. 30 nmol/l. Veren seerumin D-vitamiinitason noustessa ei taso nouse enää paljon, vaikka D-vitamiinin käyttömäärää lisäisikin. Myrkytysvaaraa ei siten käytännössä ole.
Tässä erään tutkimuksen, muistaakseni japanilaisilla tehty, tulokset D-vitamiinilisän tehosta eri D-vitamiinipitoisuustasoilla:
Veren seerumin S-D3-25 lähtötaso 25 nmol/l = 10 ng/ml, jolloin D-vitamiinin saannin lisääminen 1000 IU/pv = 40 µg/pv nostaa veren D-vitamiinipitoisuutta keskimäärin 27,5 nmol/l.
Veren seerumin S-D3-25 lähtötaso 75 nmol/l = 30 ng/ml, jolloin D-vitamiinin saannin lisääminen 1000 IU/pv = 40 µg/pv nostaa veren D-vitamiinipitoisuutta keskimäärin 20 nmol/l.
Veren seerumin S-D3-25 lähtötaso 125 nmol/l = 50 ng/ml, jolloin D-vitamiinin saannin lisääminen 1000 IU/pv = 40 µg/pv nostaa veren D-vitamiinipitoisuutta keskimäärin 12,5 nmol/l.
Veren seerumin S-D3-25 lähtötaso yli 225 nmol/l = 90 ng/ml, jolloin D-vitamiinin saannin lisääminen 1000 IU/pv = 40 µg/pv nostaa veren D-vitamiinipitoisuutta keskimäärin enää 4 nmol/l.
Auringosta saa periaatteessa D-vitamiinia, kun se oikein kunnolla paistaa ja sitä ihan perinteisesti sitten kanssa ottaa. Mutta pari muttaa on tässäkin matkassa mukana. Aurinkorasvat estävät suurimman osan D-vitamiinin muodostumisesta ja D-vitamiinin tuotanto ihossa ja munuaisissa edellyttää riittävää magnesiumin saantia. Aikamoiset pari muttaa, nimittäin lähes kaikki käyttävät aurinkosuojavoiteita ja lähes kaikki kärsivät magnesiumin vajauksesta.
Katson parhaaksi jatkaa seuraavan kahden tuotteen käyttöä ja suosittelen lämpöisesti ja aurinkoisesti sinullekin!
ja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti