lauantai 27. helmikuuta 2016

Hellävaraisen tehokas kasvovoide niin sinulle kuin luonnollekin



"Yhteen asiaan keskittyminen ja konkreettinen aikaansaaminen lisäävät elämänhallinnan tunnetta. Eteen tulevat onnistumisen kokemukset taas lisäävät postitiivista mielialaa ja optimismia."


LadyBug-Jane-Luxe-Lotion-Luxury-Face-Unscented-59-ml

on mielenkiintoinen luonnonmukainen kasvovoide, johon sattumalta tutustuin jokin aika sitten ja laitoin paperille ylös tarkempaa tutkimista varten.

Luonnollinen aurinosuojakerroin mahdollisesti noin SPF 20 vadelmansiemenöljystä

Ei glyseriiniä, petrokemian tuotteita, alkoholia, kemikaaleja

Ei täyteaineita, ainoastaan aktiivisia ainesosia

Tasapainottaa ihon pH:n ja sopii hyvin niin akneen taipuvaiselle kuin kuivallekin iholle.

Rauhoittaa ja parantaa rosaceaa, psoriasista ja ihottumaa.

Hajusteeton, parabeeniton

Ei etoksyloituja emulgaattoreita (PEG-, PPG-)


Vadelmansiemenöljyn aurinkosuojateho on samankaltainen kuin titaanidioksidilla, suojakerroin auringon UVB-säteille on SPF 28-50 ja UVA-säteille suunnilleen SPF 8.

Vadelmansiemenöljyn aurinkosuojaominaisuuksista on näyttö vähän kyseenalainen, mutta muuten öljy on ainakin todella erinomainen iholle. Paljon hyviä rasvahappoja ja antioksidantteja, A-, C- ja E-vitamiinia, jopa salisyylihappoa, joten ei mikään ihme, että öljy on sopiva myös akneen taipuvaiselle iholle. Vadelmansiemenöljy kosteuttaa ja parantaa ihon elastisuutta, pehmentää ja häiventää juonteita.

Tyrniuute sisältää paljon hyviä ominaisuuksia ihonhoitotuotteeseen: runsaasti E-vitamiinia monien muiden vitamiinien ohella, karotenoideja, flavonoideja, tyydyttymättömiä rasvahappoja, foolihappoa ja fenoleita. Tyrni saa ihonhoitotuotteessa aikaan pehmentävän ja ihoa suojaavan vaikutuksen.

Allantoiini edesauttaa kollageenin, elastiinin ja proteiinien valmistumista. Lisäksi se rauhoittaa ihoa, tukee solujen uusiutumista ja parantaa erilaisia ihovaurioita ja ärsytystä.

Hyaluronihappoa on käytetty jo pitkään ihonhoidossa. Hyaluronihappo kosteuttaa tehokkaasti lisäten ihon kimmoisuutta ja siloittaen juonteita. Ihon vanhetessa sen kyky tuottaa hyaluronihappoa heikkenee.

Koentsyymi Q10 eli ubikinoni edistää solujen energiansaantia parantaen siten kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Iho vahvistuu ja elastisuus paranee, rypytkin vähenevät. Q10 tuotanto hidastuu iän myötä.

Papaija on ehkä vähemmän tunnettu raaka-aine ihonhoitotuotteessa, mutta sillä on lukuisia hyviä vaikutuksia ihohoidossa. Papaija nuorentaa ihoa, parantaa verenkiertoa ja lisää ihon kimmoisuutta. Papaijan hedelmähapot kuorivat ihon kuollutta pintasolukkoa, kirkastaen ja saaden aikaan terveyttä hehkuvan ihon sävyn.

Rosmariiniuute on monipuolinen ihoa hoitava raaka-aine sekin. Rosmariini on antioksidantti, joka parantaa verenkiertoa, edesauttaa solujen uusiutumista, ja vähentää rikkoutuneiden kapillaariverisuonten ilmaantumista. Rosmariini tasoittaa ihon väriä, supistaa ihohuokosia sekä säätelee talirauhasten toimintaa. Rosmariini saa aikaan virkistyneen ja kiinteän ihon.

Karhunmarjauute rauhoittaa ihoa käyden käsiksi hyperpigmentaatio- ja punaisuusongelmaan. Erinomainen lisä siis kasvovoiteen jo tähänkin asti kertyneisiin tehokkaiden ainesosien vaikutuksiin. Karhunmarjauutteen vaikutus perustuu arbutiiniin, joka on tehokas melaniinituotannon estäjä ja sitä kautta vaalentaa liigapigmenttiä. Arbutiini tarjoaa myös luonnollisen UV-suojan ja hillitsee tulehdusreaktioita. Tuloksena tasainen iho niin sävyltään kuin muultakin olemukseltaankin.

B3-vitamiini (niasiini) vähentää UV-säteiden haittavaikutuksia,  tasoittaa ihon sävyä ja lisää kollageenin tuotantoa. B3-vitamiini on erinomainen ainesosa erityisesti kuivan ja herkän ihon tuotteissa.


Mielestäni tämä kasvovoide, jos mikä on oikeaa luonnonkosmetiikkaa. Ei millään sertifikaateilla aikaansaatua muka aina niin luonnollista, vaan ihan oikeasti ajatuksen ja ajan kanssa aikaansaatu laadukas luonnonkosmetiikkatuote. Luonnonkosmetiikkahan perustuu siihen, että käytetyt raaka-aineet ovat mahdollisimman vähän haitallisia niin ihmiselle kuin luonnolle. Kemikaaleja päätyy verenkiertoon valtavat määrät ihonhoitotuotteidenkin kautta. Naisen maksa on erityisen kovilla kemikaalien vuoksi. Luonnonkosmetiikkaan vaihtamalla voi helposti vaikuttaa elimistönsä kemikaalikuormituksen määrään.


LadyBug-Jane-Luxe-Lotion-Luxury-Face-Unscented-59-ml


 


Lähteet:
http://bodyunburdened.com/red-raspberry-seed-oil-natures-sunscreen/
http://magneettimedia.com/tyrni-hoitaa-atooppista-ihoa/
http://www.jamela.fi/Raaka-aineet
https://www.oskiaskincare.com/skin-nutrition/patented-actives/niacinamide/
http://www.detria.fi/superyrtit/sianpuolukka/ 
 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Aurinkoista merisuolaa


Meille on annettu ymmärtää, että suola on pahasta. Suolassa pahaa on natrium ja vain jos sitä saa liikaa. Natrium on välttämätön kivennäisaine, joka toimii elektrolyyttinä kaliumin tavoin. Kaikki suolat sisältävät natriumia. Suolan laadun merkitys on oleellista ja tietenkin kohtuus käytössä.

Suolaa tarvitaan ruoanlaitossa. Suolasta on puhuttu viime vuosina enemmänkin. On ruususuolaa, vuorisuolaa, merisuolaa, pöytäsuolaa, jodioitua suolaa, Himalajan suolaa, aurinkosuolaa ja vaikka mitä. Mitä sitten tulisi käyttää? Kaikki kai sen terveellisimmän vaihtoehdon haluaisivat.

Jodia tarvitaan, se on selvä. Mutta täytyykö suolan olla se jodin lähde? Onhan se kieltämättä kätevää.

Onko luonnon suola luonnollisena, mahdollisimman vähän käsiteltynä ja puhdistamattomana parempaa kuin tavallinen teollinen pöytäsuola? Mielipiteitä on monia ja niin on perusteluitakin.




Itse aion ostaa ensi kerralla iHerbistä suolaa, merisuolaa, ja mahdollisimman vähän käsiteltyä eli mahdollisimman luonnonmukaista suolaa.


Celtic-Sea-Salt-Light-Grey-Celtic-Vital-Mineral-Blend-454-g on valintani tällä kertaa suolaksi. 


"Puhdistamattomassa merisuolassa on kaikkiaan 84 kivennäis- ja hivenainetta, jotka ovat juuri oikeassa suhteessa ihmiskehon tarpeisiin. Kun merisuolasta valmistetaan pöytäsuolaa, siitä poistetaan 83 alkuainetta, jolloin jäljelle jää vain natriumkloridi." Tiedä sitten pitääkö tämä useammastakin paikasta löytyvä väite täysin paikkansa. Uskon kuitenkin, että puhdistamattomassa merisuolassa on joitakin tärkeitä mineraaleja edes jonkin verran. Ja pitkälle prosessoitu nykyajan pöytäsuola tuskin on optimaalisin valinta suolaksi.

"Merisuolaa saadaan muun muassa haihduttamalla vettä suola-altaassa siten, että suola jää pohjalle, kun vesi on haihtunut. Tavallista ruokasuolaa tai vuorisuolaa saadaan louhimalla sekä kiteyttämällä merivedestä."

"Merivedestä saatava puhdistamaton suola, aurinkosuola, on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Aurinkosuolaa saa maatalouskaupoista heinäsuolan nimellä, koska sitä käytetään yhä paikoin hevosten ja karjan kuivaheinien säilytyksessä. Aurinkosuolassa yhdistyvät auringonvalon ja meriveden tärkeät ominaisuudet."


Celtic-Sea-Salt-Light-Grey-Celtic-Vital-Mineral-Blend-454-g 

suola on peräisin Ranskasta ja kuivatetaan auringossa. Suolaan ei lisätä mitään ylimääräistä kuten paakkuuntumisenestoainetta, jota käytetään yleisesti eikä sitä tarvitse edes ilmoittaa suolapaketin sisältömerkinnöissä. Tässä suolassa on muitakin suoloja, mineraaleja kuin natriumkloridia, sillä natriumpitoisuus on vain noin 34,5 % ja kloridipitoisuus 54 %, yhteensä 88,50 %.

Katso analyysi tästä. 


"Kristallisoituneen, ehjän suolakiteen säilyttäessä kaikki ominaisuudet sisällään, siinä on valtava elämänvoima. Se on bioenergiaa säteilevä pakkaus elämää. Se on elämänhöystäjä ja ruoan virkistäjä: aurinkosuola on saanut maasta tulleet mineraalit sellaiseen muotoon, että ne ovat aina maistuneet hyvältä. Aurinkosuola on maukkaampaa kuin pöytäsuola juuri siksi, että siinä on muita suoloja. Aamun voi aloittaa laittamalla 2-3 aurinkosuolan raetta kielen alle." 

Yllä olevaa merisuolavalintaani voi mielestäni aika hyvin kutsua luultavasti aurinkosuolaksi niin halutessaan. Ehkä ei ole kuitenkaan viisasta lisätä suolan kokonaissaantiaan tätäkään suolaa käyttäessään. Suurin osa suolasta kuin suolasta muodostuu kuitenkin natriumkloridista eikä elintärkeistä mineraaleista kuten harhaanjohtavasta markkinoinnista voi joskus saada käsitykseksi. Ja suomalaiset käyttävät suolaa yleisesti suosituksia enemmän. Tavoitteena suolan käytölle pidetään alle 5 gramman määrää päivässä. Viisi grammaa saa jo teelusikallisesta suolaa. Toisaalta holtiton suolan käyttö on saatu kuriin ja osa kansaa kärsii jo suolan puutteen aiheuttamista oireista munuaisongelmineen. Ja urheilijat voivat hyvinkin hyötyä laittamalla merisuolarakeen kielen alle ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen.

"Runsaasti nautittuna natrium aiheuttaa terveysongelmia, muun muassa kerää elimistöön nestettä ja nostaa verenpainetta, koska se on yksinään ja suurina pitoisuuksina myrkkyä elimistölle. Elimistö puolustautuu haitallista ainetta vastaan laimentamalla sitä nesteeseen. Siksi tavallinen pöytäsuola eli natrium(kloridi) janottaa." Lähes kaikissa suoloissa, myös ruususuolassa yms. on natriumkloridia yleensä noin 95 %.

"Jos elimistössä on liikaa natriumia ja kaliumia liian vähän, tulee turvotusta, myös aivoihin. Nykyihmisellä on eniten puutetta kaliumsuoloista, jotka ovat natriumin vastavaikuttajia, eli jos natriumia on liikaa, kaliumsuolojen tasapaino järkkyy. Aurinkosuolassa eri kaliumsuolat ovat oikeassa keskinäisessä suhteessa."

"Kun puhdistamatonta merisuolaa ei jauheta, vaan säilytetään kiteinä, se sisältää kaikki tarvitsemamme hiven- ja kivennäisaineet. Ne keräytyvät suolakiteeseen sen luonnollisen prosessin mukaisesti, jossa suola muodostuu." 

Vaikuttaa siltä, että tästä käsittelemättömästä merisuolasta saa yllättävän paljon kivennäisaineita, vaikka prosenttimäärät näyttävätkin niin kovin mitättömiltä. Sikäli kuin laskin oikein, niin jos suolaa käyttäisi 5 g päivässä, saisi sen mukana magnesiumiakin jopa 250 mg ja rautaa 14 mg. 

"Aurinkosuola lisää kehon emäksisyyttä. Aurinkosuolaa kannattaa käyttää jauhamattomana tai jauhaa juuri ennen käyttöä, jotta hivenaineet eivät ehdi haihtua. Aurinkosuolan kuorikerroksessa on booria, bromia ja kristallijodia. Bromi on aivolisäkkeelle välttämätön, jotta se voisi tuottaa oksitosiini- ja prolaktiinihormoneja, jotka vaikuttavat elimistössä moniin toimintoihin, muun muassa suvunjatkamiseen. Illalla bromi kulkeutuu käpylisäkkeeseen, joka tuottaa puolestaan melatoniinia ja serotoniinia." 

"Munuaisille merisuola on erityisen tärkeää, koska munuaiset tarvitsevat sen sisältämiä alkuaineita toimiakseen kunnolla. Munuaiset voivat toimia ja virtsaa voi erittyä, mutta näiden tärkeiden sisäelinten energia voi silti olla heikkoa. Jos munuaisenergia heikkenee, se vaikuttaa aivoihimme. Otteemme asioihin hidastuu ja muuttuu lepsummaksi."
 


Celtic-Sea-Salt-Light-Grey-Celtic-Vital-Mineral-Blend-454-g 

on karkeaa, jauhamatonta, kidemäistä, puhdistamatonta, mineraalirikasta merisuolaa. Se on myös luonnollisen kosteaa. Ja väriltään luonnollisen vaalean harmaata. Mikään kivennäis- hivenainelisätuote ei ole kuitenkaan kyseessä, vaan suola, joka on tarkoitettu korvaamaan puhdistettu, valkaistu ja useimmiten paakkuuntumisenestoainetta sisältävä pöytäsuola / ruokasuola ruoanlaitossa.  Tässä merisuolassa on jodia luonnollisessa hyvinimeytyvässä muodossa, mutta jodin määrä kuten muidenkin kivennäis- ja hivenaineiden määrät on hyvin pieni. Päivittäisen jodin lähteeksi tämä merisuola / aurinkosuola ei riitä. Toisaalta, jos käyttää tätä suolaa 10 grammaa päivässä, mikä on ihan yleinen suolan käyttömäärä Euroopassa, saa siitä jodia jopa yli 150 µg eli yli suositellun määrän. Harva kuitenkaan valmistaa kaiken syömänsä itse, vaan saamme suolaa myös valmisruoista ja leivistä eli tätä "parempaa" suolaa ei ehkä tule käytettyä sitä 10 grammaa päivässä.


"Kudostemme suolan koostumus on täysin sama kuin meriveden. Täysmerisuola sisältää oikeassa suhteessa kalium- ja magnesiumyhdisteet. Terveestä kehosta liika merisuola poistuu nopeasti, eikä aiheuta suurempia murheita. Kaikki pulmat alkoivat vasta kun alettiin raffinoida merisuolaa. Kun keho saa puhdasta natriumkloridia, se jää odottamaan vastaavia magnesium- ja kalium- ym. määriä eikä poista ylimäärää. Näin syntyvät verenpaine- ym. muut ongelmat."

 
Itse suola ei siis välttämättä olekaan pahaksi, vaan siinä oleva mineraalien epätasapaino tai paremminkin niiden puute. Natrium ja kalium ovat erittäin tärkeitä aineita aivoille sekä hermo- ja lihassolujen toiminnassa. Mutta natrium yksin eli ruokasuola (NaCl), on haitallista.

Ihminen voi kärsiä suolan puutteesta, vaikka hänen kehossaan olisi liikaa natriumkloridia, pöytäsuolaa. Kannattaa vaihtaa tavallinen ruokasuola käsittelemättömään merisuolaan.

Verenpaine ei nouse noin 90 mineraalia sisältävällä merisuolalla, koska siinä on mukana verenpaineeseen vaikuttavat magnesium- ja kaliumsuolat. Tohtori Jacques De Langre havaitsi merisuolan normalisoivan verenpaineen, oli verenpaine sitten liian korkea tai liian alhainen. Hän tutki Atlantin aurinkokuivattua merisuolaa 30 vuoden ajan ja havaitsi myös, että merisuola poistaa nestekertymää, voi poistaa ummetusta ja ehkäisee suonenvetoja, lihaskramppeja ja rytmihäiriöitä.

Suolan suhteen on oltava tarkka sillä kaikki suola ei ole hyvästä. Meidät on totutettu kemiallisesti valmistettuun hienorakenteiseen suolaan, jota on helppo annostella sirottimesta. Paakkuuntumisen ehkäisemiseksi tarvitaan kemikaaleja. Missään ei ole mainittu mitä teollisesti valmistettu suola todellisuudessa sisältää. Mutta on tiedossa, että usein tällainen suola sisältää muun muassa alumiinia, joka on yhdistetty Alzheimerin tautiin.

Teollisesti valmistettu yleisesti käytetty pöytäsuola ei sovi monelle. Usea potilas on päässyt turvotuksista ja muista suolan aiheuttamista oireista yksinkertaisesti vaihtamalla teollisesti valmistetun suolan merisuolaan. Suolan puute aiheuttaa varsinkin vanhemmilla ihmisillä paljon oireita. 


"Ranskalainen mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur (1822-1895) osoitti bakteerien ja rokotuksen merkityksen sairauksien hoidossa. Hän teki paljon hyvää työtä kehittämällä rokotusohjelmia ja parantamalla hygieniaa. Sitä, miten Pasteur kehitti suolaa, ei voida pitää kovin hyvänä asiana. Kuumentaessaan suolaa kattilassa Pasteur totesi, että kattilan pohjalle saostui epäpuhtauksia. Hän erotti kirkkaan veden epäpuhtauksista, kiinteytti sen, ja niin keittosuola sai alkunsa."

"Puhdistettua suolaa ryhdyttiin käyttämään yleisesti, kunnes huomattiin, että ihmiset, jotka käyttivät kallista puhdistettua suolaa, saivat kilpirauhashäiriöitä. Tutkimuksissa huomattiin, että kilpirauhaset tarvitsevat jodia. Koska puhdistetussa keittosuolassa ei ollut jodia, siihen lisättiin kaliumjodidia. Näin jodipitoinen pöytäsuola sai alkunsa."

"Ruoanlaitossa aurinkosuolan paikan valtasi jodipitoinen pöytäsuola. Pöytäsuola on muuttanut monia asioita. Koska jodipitoinen pöytäsuola luonnollisesti aiheuttaa verenpaineen kohoamista, on tehty johtopäätös, että kaikki suola kohottaa verenpainetta. Suola, joka kiinteytyy merestä, on sellaisen kemistin suunnittelema, joka ei ole tehnyt virheitä elämää suunnitellessaan. Ihmisen geeniperimä ymmärtää suolan sisältämää informaatiota."

"Vesi ja suola muodostavat perusvoimataloutemme ja elektrolyyttitasapainomme. Jos elimistö joutuu tekemisiin muiden kuin alkuperäisen merisuolan eli muunneltujen suolojen kanssa, ihmisen voimatalous heikkenee. Hikoileva ja aineenvaihduntaa tuottava ihminen tarvitsee suoloja. Kohtuuttomuuksiin suolan käytössä ei ole syytä mennä. Kohtuus on elämän perusviisaus. Korostan ennen kaikkea oikeaa suolan valintaa."


  Toivottavasti olen valinnut oikein:


Celtic-Sea-Salt-Light-Grey-Celtic-Vital-Mineral-Blend-454-g





hteet:
Rekilä Airi, Suolan salaisuudet, Luontaisterveys 8/2015 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/suolalaatuja-vertailemassa
http://www.elisanet.fi/faro/suola/suolasta.htm 
http://www.lily.fi/blogit/vilmap/suolainen-terveysteko-vaihda-laatusuolaan 

torstai 18. helmikuuta 2016

Ikääntyvä nainen huolehdi K2-vitamiinin riittävästä saannista


Tärkeimpiä K-vitamiineja ovat K1-vitamiini eli fyllokinoni ja K2-vitamiini eli menakinoni ja sen pitkäketjuiset johdokset, kuten menakinoni-4 (MK-4) ja menakinoni-7 (MK-7). K2-vitamiini edistää luuston, ruston ja verisuonien terveyttä. Tämä vitamiini säätelee kalsiumin aineenvaihduntaa K-vitamiinista riippuvien proteiinien avulla.

Ikääntyvillä naisilla todetaan K2-vitamiinin piilevää puutetta. Se on yhteydessä luun haurastumiseen ja luunmurtumiin.

Piilevä K2-vitamiinin puute voi liittyä K2-vitamiinin vähäiseen saantiin, antibioottien pitkäaikaiseen käyttöön, vähärasvaiseen ruokavalioon, rasvan imeytymishäiriöön, sapen erityksen häiriöön, tulehdukselliseen suolistosairauteen, keliakiaan sekä runsaaseen alkoholin ja lääkkeiden käyttöön.


Ikääntyvillä naisilla osteoporoottisia luunmurtumia esiintyy lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä.

Osteoporoosin eli luukadon vaaraa lisäävät muun muassa perinnöllinen alttius, vähäinen liikunta, alipaino, estrogeenin ja testosteronin puute, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, pitkäaikainen kortisonihoito, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin niukka saanti, krooninen tulehdus ja happiradikaalien liikaeritys (oksidatiivinen stressi) kuin myös tulehdusta ja hapettumista estävien antioksidanttien puute.

K2-vitamiinin puute on osteoporoosin uusi vaaratekijä. K2-vitamiini lujittaa luustoa, mutta vielä ei tiedetä, miten K2-vitamiini ehkäisee osteoporoosia. Japanissa K2-vitamiinia käytetään osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon. Luustoa voidaan lujittaa sekä liikunnalla että ravinnolla.

K2-vitamiinin puute nopeuttaa luuston haurastumista ja verisuonien kalkkiutumista heikentämällä osteokalsiinin ja matriksi Gla-proteiinin toimintakykyä. Osteokalsiini-proteiini lujittaa luustoa kiinnittämällä kalsiumin luukudokseen. Toisaalta matriksi Gla-proteiini (MGP) hidastaa valtimon kalkkiutumista estämällä kalsiumin liiallista sitoutumista valtimon seinämään.


K2-vitamiinin runsas saanti hidastaa valtimon kalkkeutumista ikääntyvillä naisilla. K2-vitamiinin runsas saanti pienentää myös sepelvaltimotaudin vaaraa.

Valtimon kalkkiutuminen on yhteydessä ikääntymiseen. Mikäli valtimon seinämiin kertyy liian paljon kalsiumia, valtimot jäykistyvät ja kovettuvat. Valtimon kalkkiutuminen lisää myös sepelvaltimotaudin vaaraa. Mitä enemmän valtimon kalsium lisääntyy, sitä nopeammin sepelvaltimotauti etenee. Yli 5-vuotta kestänyt varfariinilääkitys (Marevan) näyttäisi lisäävän valtimon kalkkeutumista ikääntyvillä naisilla.


K2-vitamiini eli menakinoni on rasvaliukoinen vitamiini, joka lujittaa luustoa, hidastaa valtimoiden kalkkiutumista ja säätelee veren hyytymistä. K2-vitamiinin paras lähde on soijapavuista valmistettu japanilainen perinneruoka natto. Natto sisältää pitkävaikutteista K2-vitamiinia, tulehdusta ja hapettumista estäviä flavonoideja sekä verihyytymiä liuottavaa nattokinaasientsyymiä. K2-vitamiinia on myös maksassa, lihassa, kalanmaksöljyssä, kananmunassa ja joissain juustoissa, kuten Edam-, Gouda- ja norjalaisessa Jarlsberg-juustoissa.

Ihmisen suolistobakteerit muodostavat K2-vitamiinia, mutta vitamiinin imeytyminen ja hyväksikäytettävyys on huono. Vain pieni määrä suoliston bakteerien muodostamasta K2-vitamiinista imeytyy vereen. Sen vuoksi suoliston bakteerien muodostamalla K2-vitamiinilla on vain vähäinen merkitys K2-vitamiinin kokonaissaantiin.

K2-vitamiinin vaikutusta on lyhyellä aikavälillä vaikea havaita, sillä sen käyttäminen ei aiheuta selkeitä, dramaattisia vaikutuksia. Valtimoiden kalkkeutumista tai osteoporoosia ei myöskään yleensä havaita ennen kuin peruuttamattomia ongelmia on jo kehittynyt. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä, tai liian aikaista, aloittaa K2-vitamiinin käyttöä.















Lähde:
Korpela Heikki, K2-vitamiini lujittaa luustoa ja hidastaa verisuonien kalkkiutumista, Luontaisterveys 8/2015

tiistai 16. helmikuuta 2016

Todellinen C-vitamiinipommi, ruusunmarja, lievittää nivelrikkokipuja



Ruusunmarjan ravintosisältö on erinomainen. Harvat elintarvikeet sisältävät yhtä paljon C-vitamiinia kuin ruusunmarja. Esimerkiksi mustaherukkaan verrattuna ruusunmarja sisältää jopa kymmenkertaisia C-vitamiinipitoisuuksia. Ruusunmarjassa on myös huomattavan paljon kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia.


Koiranruusu (Rosa canina)


Ruusunmarjoilla tarkoitetaan ruusujen pyöreitä tai hiukan pitkulaisia kiulukkahedelmiä. 

Eri ruusulajien C-vitamiinipitoisuuksien vaihtelu on erittäin runsasta. Koiranruusun kiulukan C-vitamiinipitoisuudeksi saatiin MTT:n tutkimuksessa 498 mg/100 g tuorepainoa (1,19 g/100 g kuiva-ainetta).

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota tarvitaan mm. sidekudosten muodostumiseen, hemoglobiinin rakennusaineena, aineenvaihdunnassa ja valkosolujen toiminnassa. C-vitamiini edistää erityisesti raudan imeytymistä ja toimii elimistössä antioksidanttina.

Ruusunmarjassa on C-vitamiinin lisäksi hyvin E-vitamiinia ja karotenoideja, etenkin beeta-karoteenia, joka toimii A-vitamiinin esiasteena sekä lykopeenia, jolla on havaittu olevan antioksidatiivisia vaikutuksia. Tomaattia ja vesimelonia on pidetty ainoina hyvinä lykopeenin lähteinä. Ruusunmarjojen lykopeenipitoisuudet olivat MTT:n tekemässä tutkimuksessa kuitenkin suuremmat kuin tomaatilla ja vesimelonilla. Ruusunmarjojen beeta-karoteenipitoisuudet ovat samaa luokkaa porkkanan kanssa.

Vain kasviöljyissä ja joissain siemenissä  ja mädeissä on enemmän E-vitamiinia tuorepainoa kohden kuin ruusunmarjoissa. E-vitamiini on yleisnimitys E-vitamiiniaktiivisille rasvaliukoisille yhdisteille kuten ruoassa esiintyvät tokoferolit ja tokotrienolit.Tokoferolit ovat erittäin tehokkaita antioksidantteja.

Ruusunmarjassa on melko paljon folaatteja. Folaatit on yleisnimitys kaikille vesiliukoisille B-ryhmän vitamiineihin kuuluville yhdisteille, joilla on foolihapon aktiivisuutta. Folaatteja tarvitaan solujen muodostukseen ja kasvuun. Folaateilla on useita terveysvaikutuksia: hermostoputken kehityshäiriön estäminen vastasyntyneillä, sydän- ja verisuonitautien sekä joidenkin syöpälaatujen esto.

Ruusunmarja on hyvä prosyanidiinien lähde. R. Canina sisälsi kuiva-ainetta kohden jopa enemmän prosyanidiinejä kuin pettujauho. Prosyanidiinit ovat flavonoideja, jotka taas ovat kasveissa muodostuvia fenoliyhdisteitä. Flavonoidit vaikuttavat monien entsyymien toimintaan, hillitsevät allergia- ja tulehdusreaktioita sekä bakteerien ja virusten lisääntymistä ja vaikuttavat suotuisasti immuunijärjestelmän toimintaan. Flavonoideilla arvellaan olevan myös sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää estävää vaikutusta.

Ruusunmarjoissa on myös kohtuullisen suuria pitoisuuksia ellagitanniineja, joita esiintyy ruusunmarjan lisäksi vain mansikassa, vadelmassa, lakassa ja mesimarjassa.

Ruusunmarjoissa on ravintokuitua suunnilleen samansuuruinen määrä kuin lakassa, tyrnimarjassa, pihlajanmarjassa ja mustaherukassa. Sen sijaan mansikoissa, puolukoissa, mustikoissa ja vadelmissa on ravintokuitua vähemmän.


Ruusunmarja lievittää nivelrikosta johtuvia kipuja ja jäykkyyttä päivittäin käytettynä.  


Ruusunmarjaa käytetään yleensä jauheena ja se tulee ottaa ruoan yhteydessä. Yleinen annostus on 5-10 g ruusunmarjajauhetta päivässä jaettuna kahteen annokseen. Tutkimuksissa on käytetty jopa 40 gramman annostusta ilman suurempia sivuvaikutuksia. Ripulia, löysiä ulosteita tai jatkuvaa ummetusta on esiintynyt jonkin verran käytettäessä ruusunmarjaa 40 g päivittäin kuuden viikon ajan.

Ruusunmarjalla on positiivinen vaikutus nivelten terveyteen. Tanskalaisessa 100 henkilöä käsittävässä tutkimuksessa ruusunmarjajauheen käyttö paransi liikkuvuutta polviniveleen liittyvissä kävelyongelmissa. Ruusunmarjajauhetta saaneilla nivelten liikkuvuus parani huomattavasti verrattuna kontrolliryhmän tuloksiin. Ruusunmarjaa on pitkään käytetty täydentävänä hoitona nivelvaivoissa, mutta kävelyanalyysin avulla saatiin ruusunmarjan vaikutus todistettua.

Nivelrikon taudinkuvassa tulehdus on olennainen tekijä ja kipu sen pääasiallinen oire. Ruston rappeutumisen ja epävakauden vuoksi nivelessä ilmenee pieniä vammoja, jotka aiheuttavat tulehdusta. Standardisoitua ruusunmarjajauhetta nauttineilla nivelrikosta kärsivillä tulehduksen väheneminen on yksi selitys oireiden lievittymiseen.

Rohdoskasvien lääkinnälliset vaikutukset johtuvat usein monista eri luonnon ainesosista, joista tieteellisin tutkimusmenetelmin on vaikea selvittää pääasiallinen vaikuttaja. Ruusunmarjan kohdalla on kuitenkin kyetty löytämään se kemiallinen yhdiste, joka on aktiivinen tulehduksen lievityksessä ja vapaiden radikaalien estossa. Tämä ruusunmarjasta eristetty molekyyli on galaktolipidi.

Ruusunmarjavalmisteet ovat lievittäneet nivelrikosta kärsivien nivelkipuja ja helpottaneet päivittäisistä toimista kuten kadulla käveleminen, ostoksilla käynti, autoon istuminen / autosta ylösnouseminen yms. selviytymistä useassa tutkimuksessa. Ruusunmarjavalmisteen käyttömäärä tutkimuksissa on ollut 5 g/pv 3-4 kk. Monet ovat pystyneet vähentämään kipulääkkeen määrää käyttäessään ruusunmarjavalmistetta. Ruusunmarjan teho on säilynyt myös useamman viikon valmisteen käytön lopettamisen jälkeenkin.


Ruusunmarjavalmiste lisäsi ihon elastisuutta ja kosteutta tutkimuksessa annoksella 3 g päivässä 8 viikkoa. Myös ryppyjen syvyys pieneni. Samantapaisia parannuksia ihossa on saatu astaksantiinia 4 mg päivässä käytettynä.

Ruusunmarja näyttäisi kykenevän vähentämään kollageenia hajottavien proteiinien aktiivisuutta. Ei siis mikään ihme, että ruusunmarjajauhe on hyödyllinen niin nivelille kuin ihollekin. Oleellista on käyttää ruusunmarjaa tarpeeksi kauan, useita kuukausia, ennen kuin arvioi saamaansa hyödyn määrää.


Ruusunmarjajauhetta voit ostaa tästä




Lähteet:
http://www.mtt.fi/met/pdf/met72.pdf
http://www.tohtori.fi/?page=5599947&id=4619584
https://examine.com/supplements/rose-hip/
Nivelet kuntoon ruusunmarjalla, Ajassa, LIVE Life numero 1 2016 helmikuu

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

N-asetyylikysteiinin käyttö ravintolisänä


N-asetyylikysteiini = NAC on molekyylimuunnos kysteiinistä. NAC on patentoitu muoto. 


N-asetyylikysteiini eli NAC on ollut jo vuosikymmeniä käytössä. Alunperin N-asetyylikysteiini on yskänlääkkeeksi kehitetty tioliyhdiste. 1970-luvulla huomattiin N-asetyylikysteiinin teho parasetamolimyrkytyksen hoidossa. Kyseessä on siis lääkeaineena käytössä oleva aine. Parasetamolimyrkytyksen hoidossa käyttöannos on 7 g suun kautta otettuna joka 216 minuutti 17 annosta. NAC:n teho perustuu ilmeisestikin ensisijaisesti maksan toiminnan auttamiseen lisäten maksan kysteiini- ja glutationimäärää myrkytystapauksessa. NAC auttaa maksaa poistamaan myrkkyjä ja auttaa maksan vajaatoimintaan.

Suomessa suositellaan parasetamolimyrkytyksessä N-asetyylikysteiinin suonensisäistä infuusiota. NAC:tä annetaan 150 mg/kg 200 ml:ssa 5-prosenttista glukoosiliuosta 15 minuutin aikana (tai 60 minuutissa, jos sivuvaikutuksia ilmaantuu), sitten 50 mg/kg 500 ml:ssa em. liuosta neljän tunnin aikana ja sen jälkeen 100 mg/kg 1 000 ml:ssa 16 tunnin aikana eli NAC:tä annetaan yhteensä 300 mg/kg 20 tunnissa.


N-asetyylikysteiiniä käytetään nykyään myös ravintolisänä, jolloin annokset eivät tietenkään ole edellä mainitun kaltaisia, vaan kohtuullisia. 2000 mg / pv on turvallinen ja tehokas annos. Eräässä tutkimuksessa todettiin 2800 mg NAC:ta / pv kolmen kuukauden ajan täysin turvalliseksi annokseksi. NAC:n tilaaminen iHerbistä ravintolisäksi on sallittua, sillä tuotteita ei luokitella lääkkeiksi. Tarkistin asian Fimeasta. 


Kehossa jatkuvasti tapahtuva hapetusstressi aiheuttaa suurimman osan nykyisistä rappeutumissairauksista. Tärkeimpiä rikkiyhdisteitä, tioleita, on runsaasti elimistön sellaisissa rakenteissa, jotka kuluttavat happea runsaasti. Tiolit suojaavat elimistöä tehokkaasti hapen myrkyllisiä vaikutuksia vastaan, ja ne pystyvät sitomaan mm. myrkyllistä elohopeaa. Glutationi on solunsisäisen antioksidanttijärjestelmän tärkeä lisäravinne. Sitä tulisi aina olla elimistössä riittävästi, koska hapetusstressireaktiot vaarantavat solujen rakenteita. Sairastumisen taustalla on lukuisia syitä siihen, miksi elimistöä hapettavat reaktiot käynnistyvät. Jos elimistössä on hyvä glutationivarasto, terveys on turvatumpi. NAC täydentää solusisäisen antioksidantin glutationin määrää.


Useimmat hyötyvät N-asetyylikysteiinistä 600-1800 milligramman päiväannoksilla. 







Pääosa N-asetyylikysteiinin vaikutuksista johtuu sen muuttumisesta kysteiiniksi, joka lisää soluja suojaavan glutationin synteesiä. Aktiivinen muoto kysteiini muuttuu kuitenkin helposti ei-aktiiviseksi kystiiniksi. Kysteiini tuleekin ottaa yhdessä C-vitamiinin kanssa suhteessa 1:3, jotta se pysyisi paremmin aktiivisessa toimintakykyisessä kysteiinimuodossaan. Toinen vaihtoehto on käyttää N-asetyylikysteiiniä. N-asetyylikysteiini (NAC) on luonnossa esiintyvän kysteiiniaminohapon synteettinen johdos, jonka kestävyyttä on parannettu liittämällä asetyyliryhmä kysteiinin aminotyppeen.



Kysteiini on ohjaava aminohappo glutationin valmistuksessa.

Glutationi on yksi luonnon tärkeimmistä antioksidanteista.

Kysteiini on ei-välttämätön rikkipitoinen vesiliukoinen aminohappo, voimakas antioksidantti. 

Kysteiinin kyky irrottaa vahingollisia aineita elimistöstä tekee siitä erinomaisen aineen sekä syövän ennaltaehkäisyyn että syövän hoitoon

Kysteiini poistaa raskasmetalleja, suojaa tupakalta ja alkoholilta, eliminoi vapaita radikaaleja ja suojaa sekä röntgen- että radonsäteilyltä.



NAC on sekä antimutageeni että antikarsinogeeni. Joissakin syövän eläinmalleissa se on mm. vähentänyt kasvainten syntyä. NAC:tä onkin kokeiltu syövän ehkäisyn ja lääkityksen sivuvaikutuksia vähentävänä tukihoitona. NAC estää syövän kehittymistä jokseenkin kaikissa prosessin eri vaiheissa.


600-1200 mg päivässä N-asetyylikysteiiniä on hyvä yleinen syövän estostrategian lisä. 



T-lymfosyyttien viallisen toiminnan katsotaan aiheuttavan melkoisen kirjon tauteja allergiasta immuunikatoon. NAC vaikuttaa T-lymfosyyttien toimintaan ilmeisesti pääosin säätelemällä geenien luentaa. NAC säätelee monen geenin ilmenemistä poluilla, jotka yhdistävät oksidatiivisen stressin tulehdukseen. Tämän takia NAC onkin tehokas monen akuutin ja kroonisen sairauden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.


Viitteitä NAC:n vaikutuksista immuunijärjestelmään antoi myös tutkimus, jossa kroonisia ei-respiratorisia degeneratiivisia sairauksia poteville annettiin kuuden kuukauden ajan suun kautta NAC:ta satunnaistetussa kaksoissokkokokeessa ja todettiin influenssan kaltaisten oireiden vähentyneen. Influenssan / flunssan esto annostus 600 mg 2 x pv  6kk ajan. Vain 25 % NAC:ta saaneista sai oireita, kun taas 79 % plaseboa saaneista sai oireita.


NAC otettuna 600 mg kahdesti päivässä voi vähentää huomattavasti influenssan tarttumisen riskiä.




Melkein kaikilla kroonisia sairauksia tai muita sairauksia sairastavilla sekä ikääntyvillä ihmisillä on aivan liian matalat glutationitasot. Glutationi on ehkä kaikista tärkein ja paras molekyyli pitääkseen itsensä terveenä. Glutationin puute on tänä  päivänä melkein epidemian kaltaista.

  
Hyvä uutinen on, että elimistö pystyy itse valmistamaan glutationia. 

Glutationi (GSH) on erittäin tärkeä solunsisäinen suoja-aine, jonka pitoisuus soluissa on suuri, jopa millimolaarinen. GSH toimii sekä antioksidanttina että konjugaattina, johon haitallisia aineita liitetään solusta poistamista helpottamaan. Se koostuu kolmesta aminohaposta (glysiini, kysteiini ja glutamiinihappo), joista kysteiiniä on vähiten tarjolla synteesiin. Ihminen saa kysteiiniä ravinnosta, ja maksa voi tehdä sitä transsulfuraatioreitin entsyymien avulla metioniinista. NAC täydentää solusisäisen antioksidantin glutationin määrää.
 

 

Kehonrakentajat käyttävät aminohappo NAC:ta ravintolisänä palautuakseen nopeammin kovasta treenistä. Urheilu ylipäänsä nopeuttaa elimistön aineenvaihduntaa ja lisää oksidatiivista stressiä.



Säännöllinen NAC:n käyttö jopa annoksella 1800-2000 mg pv voi olla hyödyllinen urheilijoille optimoimaan suoritusta ja suojelemaan kudoksia urheilusta johtuvalta oksidatiiviselta stressiltä.



Diabeetikoilla on lisääntynyt tarve sekä kysteiinille että tauriinille. NAC parantaa insuliiniherkkyyttä. Korkeasta verensokerista kärsiville olisi sopiva annostus 1200-1800 mg / pv. Diabeetikoiden on kuitenkin oltava varovaisia NAC:n annostuksen kanssa, varsinkin jos käyttävät insuliinia. Kannattaa muutenkin neuvotella aina lääkärin kanssa sopivasta annostuksesta, jos käyttää lääkkeitä.

Autismista johtuvaa ärtyisyyttä voidaan pyrkiä vähentämään käyttämällä NAC:ta 900-2700 mg / pv.

Nikotiiniriippuvuutta on saatu vähentymään 25 % kahdessa viikossa käyttämällä N-asetyylikysteiiniä 2400 mg / pv.

NAC estää helikobakteeria toimimasta ehkäisten sen kasvua sekä vähentämällä tulehdussytokiinien tuotantoa. Annostusohjeeksi annetaan 1200 mg / pv.

NAC on hyödyksi hiusten ja kynsien kasvulle, suojaa vapailta radikaadeilta ja ehkäisee ryppyjen muodostumista.

Kroonisiin keuhkosairauksiin, krooninen bronkiitti ja kystinen fibroosi N-asetyylikysteiiniä on käytetty hoitona. Krooniseen bronkiittiin on saatu apua niinkin vähäisellä annostuksella kuin 200-500 mg 2 x pv. Kroonisten keuhkosairauksien kuten keuhkoahtaumataudin ja idiopaattisen keuhkofibroosin ennaltaehkäisyyn annostus olisi 600 mg 2-3 x pv.











Lähteet:
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo90104&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth= 
https://examine.com/supplements/n-acetylcysteine/
https://tarmochpsykologi.wordpress.com/2012/02/14/glutathion-ar-antioxidanternas-kung/
http://www.lifeextension.com/magazine/2010/5/n-acetyl-cysteine/Page-01

https://uupuneentarina.wordpress.com/hoitavia-lisaravinteita/nac/ 
Stenroos Birgit, Aktivoitu hearproteiini puhdistaa ja ravitsee kehoa, Luontais terveys 1/2016 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ai sinulla ja minulla rasvamaksa vai?



Maksa: elinvoima, terveys, ilo ja rauha

Maksa on hukkumassa rasvaan, stressiin ja kemikaaleihin. Rasvamaksan ja muiden maksaongelmien merkit ilmaantuvat hiipien, joten niihin tottuu.

Selittämätön väsymys, ylipaino, aivosumu, yliherkkä suolisto, kakkostyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä


Kaiken takana on maksa, niin mielen kuin kehon toiminnoissa.

Elimistössä maksa vaikuttaa kaikkeen. Maksa säätelee kaikkien kehon solujen toimintaa ja koko kehon aineenvaihduntaa. Hyvin toimiva maksa ehkäisee infektioita, syöpää, matala-asteista tulehdusta ja muita sairauksia. Maksa aktivoi ja varastoi myös vitamiineja kuten A-, K1- ja B12-vitamiinia.

Neljäsosalla suomalaisista on rasvamaksa ja kaikista maksoista löytää ympäristömyrkkyjä.

Maksa on kehon suurin rauhanen, aineenvaihdunnan keskuspaikka ja toiminnoiltaan laaja-alaisin elin. Maksan terveys ja toimintateho vaikuttavat immuniteettiin, verensokeri- ja rasvatasapainoon, ruoansulatukseen, lihasvoimaan ja aivotoimintaan. Kaikki veri kiertää jatkuvasti maksaan puhdistumaan ja terveet maksasolut poistavat aineenvaihdunnassa syntyviä jätteitä, mikrobeja ja ympäristön haitallisia aineita. Maksan ylikuormitus ja vaillinainen verenpuhdistus ovat monen sairauden ja selittämättömän väsymyksen, voimattomuuden ja pahanolon, jopa  masennuksen taustalla.

Maksavauriot yhdistetään alkoholismiin, mutta maksan ylirasitus ja sairaudet ovat hiipien lisääntyneet yleiseksi ongelmaksi. Vyötärölihavuus aiheuttaa alkoholia yleisemmin rasvamaksan, ja maksakirroosi kehittyy ylipainoisille ilman alkoholiakin.


Krooniset ruoansulatusongelmat lääkitään happosalpaajilla, mutta ilman maksan tehokasta työskentelyä ruoansulatus ei onnistu. Tavalliset, runsaasti käytetyt lääkkeet kuten särkylääkkeet ja hormonivalmisteet rasittavat maksaa. Mitä enemmän turvaudutaan lääkkeisiin, sitä enemmän maksa rasitttuu ja sitä enemmän syntyy uusia lääkitystä kaipaavia ongelmia. Ympäristön kemikaalit ja stressi lisäävät kuormitusta edelleen. Noidankehä on valmis. Kaikkea maksa ei pysty poistamaan, joten mm. PCB:tä (polyklooratut bifeenyylit) ja elohopeaa varastoituu maksaan.


E-pillerien käyttöön saattaa liittyä masennusta, osittain siitä syystä, että ne rasittavat maksan detoksifikaatiota. Detoksifikaatio tarkoittaa, että maksaan tulevat vieraat aineet muuntuvat kemiallisesti haitattomampaan muotoon, joka voi poistua elimistöstä.

Maksan verenpuhdistuksen vaikeutuessa iho saattaa reagoida. Ihottumat, kutina ja psoriasis kertovat tästä. Acne rosaceae eli ruusufinni johtuu yleensä maksan kuormituksesta ja sen hoito antibiooteilla voi pahentaa tilannetta. Myös nuoruusiän aknen hoito maksaa rasittavilla A-vitamiinijohdannaisilla ja antibiooteilla lisää maksan taakkaa.


Maksan laajan tehtäväkentän takia sen tervehdyttäminen levittää terveyttä kaikkialle!


Maksa tuottaa päivässä noin 50 g uusia proteiineja kehon tarpeisiin. Ruoasta on saatava raaka-aineeksi kaikkia välttämättömiä aminohappoja riittävästi. Vaikka kaikkia välttämättömiä aminohappoja löytyisi elimistössä, mutta jotain niistä liian vähän, maksa ei pysty rakentamaan kehon omia proteiineja.


Suomalainen terveydenhuolto on vuosikymmeniä seurannut ahkerasti veren kolesteroli- ja triglyseridiarvoja. Molempia arvoja mitataan ja kolesterolilääkkeitä käytetään niin rutiinisti, että unohdetaan mihin näiden arvojen nousu viittaa. Kumpikin veren rasva-arvo kertoo maksan häiriöstä. Korkea verenpainekaan ei aina ole munuaisten syytä vaan vika voi johtua maksasta, sen vaikutuksista mineraalitasapainoa säätelevään aldosteronihormoniin tai liialliseen rasvanmuodostukseen.

Maksa-arvot ovat suppeita maksan toiminnan mittareita, ja vyötärönympärys voi kertoa enemmän maksan tilanteesta. Tavallisesti tutkitut ALAT- ja ASAT -arvot saattavat olla normaaleja, vaikka maksakudoksessa olisi muutoksia ja maksa rasvoittunut. Suurentuneista ALAT-arvoista jopa 70 % liittyy ylipainoon, joten painonpudotus normalisoi maksa-arvot tehokkaasti.


Ei ole harvinaista, että maksan ylirasituksesta kärsivällä on lääke alentamaan verensokeria, toinen kolesterolia varten ja kolmas korkeaan verenpaineeseen, ehkä vielä kihtilääke. Lisäksi särkylääke epämääräisiin kipuihin ja happosalpaaja ylävatsavaivoihin, mahdollisesti vielä masennuslääke sietämättömään pahaan oloon, joka painaa mielialan alas. Illalla vain unilääke tuo unen ja yöllä uniapnealaite hoitaa maksaan ja sisäelinten ympärille kertyneen rasvan aiheuttamaa hapen puutetta.


Ylipaino nostaa lastenkin maksa-arvoja. Maksa rasvoittuu ja ALAT-arvo nousee vielä enemmän, jos ylipainoisella lapsella on tietty, sekä aikuisilla että lapsilla yleinen geenimuunnos. Ilman ylipainoa kyseinen geenimuunnos, jota esiintyy noin 40 %:lla lapsista, ei aiheuta maksan rasvoittumista. Geenin vaikutus siis sammuu, kun lapsi saa elää normaalipainoisena. Pelkkä ylipaino sen sijaan nostaa maksa-arvoja ilman geenimuunnostakin.

Lihavuus on tärkeän elimen, rasvakudoksen krooninen tulehdustila. Ylisuureen rasvakudokseen kertyy tulehdussoluja ja erityisen paljon niitä on keskivartalolle sisäelinten ympärille kertyvässä ns. viskeraalirasvassa, joka täyttyy tulehdusta edistävistä sytokiineista. Sytokiinit aiheuttavat lihaksissa ja maksassa insuliiniresistenssiä, jolloin solujen herkkyys insuliinille vähenee. Kakkostyypin diabeteksen taustalla on yleensä insuliiniresistenssi, joka saattaa vallita vuosien ajan ennen taudin puhkeamista.

Vyötärön seutua pyöristävä "omenalihavuus" rasvoittaa maksaa ja sairastuttaa muitakin elimiä. Naisille tyypillinen "päärynälihavuus" eli reisiin ja lantiolle kertyvä rasva on turvallisempaa. Kohtuullisena pysyvät "päärynämuodot" ovat jopa merkki terveydestä ja hyvästä hormonitoiminnasta. Vuosikymmeniä jatkunut laihojen reisien ihannointi ei ole yhtään terveempää kuin rasvamaksaan johtava "omenamuoto".

Keskivartalolle kertyvä rasva merkitsee, että ihminen kantaa vyötäröllään kymmenien kilojen tulehduspesäkettä, joka todennäköisesti johtaa diabetekseen, muistisairauteen, sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, maksakirroosiin, nivelrikkoon, syöpään tai muuhun sairauteen, jokaisen omien geenien ohjauksen mukaisesti.

Jos maksa on rasvoittunut, se tuottaa vereen ylimäärin sokeria, ja haima joutuu tuottamaan ylimäärin insuliinia, jotta verensokeri palautuu normaalitasolle. Mitä enemmän maksassa on rasvaa, sitä huonommin kudokset myös reagoivat insuliiniin eli insuliiniherkkyys kärsii, myös ei-diabeetikoilla. Mitä korkeampi on veren insuliini, sitä herkemmin rasvaa kertyy elimistöön.

Vyötärölihavuus saattaa synnyttää kakkostyypin diabetekselle altistavan rasvamaksan, josta hoitamattomana seuraa dialyysiin johtava munuaisten vajaatoiminta.


Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa ihmistä, jolla on insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssi on sairaalloinen tila, joka syntyy yleensä pitkän ajan kuluessa liiallisen ja virheellisen syömisen, liikunnan puutteen tai stressin seurauksena, usein näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Diabetekselle altistavien geenien takia insuliiniresitenssi kehittyy jollekin herkemmin kuin toisille. Insuliiniresistenssi ei siis kehity kaikille, eikä hiilihydraattien rajoittaminen ole aina tarpeen tai edes terveellistä. Hiilihydraattien laatuun sen sijaan kannattaa kaikkien kiinnittää huomiota ja valita niiden lähteeksi kuitupitoisia, luonnollisia kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Jokainen tarvitsee kasvikunnan tuotteiden kuituja, jotta sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta toimivat tehokkaasti ja suolisto mikrobeineen pysyy vahvana. Näin ylläpidetään maksan terveyttä. Sokerien ja valkojauhotuotteiden ja perunavalmisteiden välttämisestä hyötyvät kaikki.


Kakkostyypin diabeetikoista 70-80 %:lla on rasvamaksa. Maksan rasvoittuminen vaikuttaa merkittävästi diabeetikon insuliiniannokseen. Diabeetikolla, jolla ASAT- tai ALAT-maksaentsyymiarvot ovat koholla (ALAT-arvon nousu kertoo maksan solujen vaurioitumisesta), voi olla jopa kaksi kertaa enemmän rasvaa maksassa kuin samassa arvossa olevalla ei-diabeetikolla. Suurentunut maksan rasvamäärä lisää veren rasvoittumista ja alttiutta sydän- ja verisuonitaudeille. Koska diabeetikon maksa-arvot eivät kuvasta rasvamaksan astetta, rasvamaksa saattaa jäädä huomaamatta. Matalillakin arvoilla maksa voi olla pahasti rasvoittunut. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatulehdus on diabeetikoilla yleisempi kuin ei-diabeetikoilla ja saattaa johtaa maksakirroosiin ja maksan vajaatoimintaan. Tätä ehkäistään syömällä hyvin ja harrastamalla liikuntaa.


Suolisto ja maksa tekevät tiiviisti yhteistyötä, joten toisen hyvinvointi vahvistaa toista ja toisen heikosta toiminnasta kärsii toinenkin. Neljäsosa teollistuneiden maiden ihmisistä kärsii heikentyneestä bakteerikannasta, ja suolisto-ongelmat ovat tavallisia. Maksaan virtaa jatkuvasti verta suoraan suolistosta. Veri tuo mukanaan bakteereja ja niiden osia sekä mikrobien tuottamia yhdisteitä kuten etanolia, ammoniakkia ja asetaldehydiä. Nämä rasittavat sekä suolen seinämää että maksaa, jos niitä syntyy liikaa esim. haitallisen bakteerikasvun myötä. Bakteerien liikakasvu suolessa ja bakteerien sekä niiden osien, endotoksiinien ja lipopolysakkaridien (LPS), pääsy suolenseinämän läpi altistavat maksan rasvoittumiselle ja tulehdukselle.

Probioottien on todettu vähentävän inflammaatiota ihmisillä, joilla on alkoholista riippumaton rasvamaksa, NAFLD. Lactobacillus plantariumilla tehdyt eläinkokeet antavat viitteitä tämän maitohappobakteerin hyödyllisyydestä maksalle. Probiootin käytön todettiin vähentävän endotoksiineja ja sytokiineja sekä rasvan kertymistä maksaan ja ehkäisevän hapetusstressiä.


Maksa ylikuormittuu yrittäessään perustehtäviensä lisäksi lisäksi poistaa verestä ympäristömyrkkyjä. Monet kemikaalit ovat maksatoksisia. Torjunta-aineesta haihtuu levityksen jälkeen 40-90 % ilmaan ja leviää maailmalle, joten suomalaisten maksa saa käsiteltäväkseen myös muun maailman myrkkyjä. Maksatoksinen hyönteismyrkky lindaani kiellettiin Suomessa 1980-luvulla, mutta sitä löytyy edelleen sadevesistä kaukokulkeutumana Kiinasta ja Intiasta.

Myrkkykuormitusta tulee vuosien ajan joka suunnasta. Lopulta jokin lääkekuuri tai tukan värjäys on se viimeinen pisara, joka laukaisee kroonisen sairauden. Turhan kemikaalikuormituksen välttäminen kannattaa. Pieneen päänsärkyyn ei tarvita lääkettä vaan raitista ilmaa, luonnonkosmetiikasta löytyy jokaiselle jotain, ja jos hiusten värin haluaa muuttaa, niin kannattaa välttää ainakin pahinta eli mustaa väriä.

Asiat on myös laitettava tärkeysjärjestykseen. Tupakka ja alkoholi ovat huomattavasti yleisempiä ja siten enemmän ongelmia aiheuttavia myrkkyhaittoja kuin varsinaiset ympäristömyrkyt. Tupakoiva isä kuormittaa lapsen myrkynpoistoelimistöä enemmän kuin muovinen tuttipullo. Tupakoiva tai säännöllisesti alkoholia käyttävä, raskaana oleva nainen myrkyttää lastaan, vaikka ohjeiden mukaisesti jättäisi syömättä elohopeaa sisältävän hauen.

Varsinkin hyvin rasvainen ruokavalio lisää PCB:n kertymistä rasvakudokseen ja altistaa haitoille. PCB häiritsee hormonitoimintaa, altistaa ylipainolle ja edistää rasvamaksan kehittymistä. Runsaan rasvakudoksen poisto laihduttamalla poistaa elimistöstä ympäristömyrkkyjä. Rasvan liuetessa myrkkyjä todellakin kertyy väliaikaisesti vereen normaalia enemmän, ja maksa joutuu ylitöihin. Siksi painonpudotus kannattaa tehdä matillisesti ja hitaasti sekä huolehtia kuurin aikana hyvästä ravinteiden saannista, jotta maksan myrkynpoistomekanismit toimivat. Raskaus- ja imetysaikana ei saa laihduttaa, koska rasvakudoksesta vereen siirtyvät myrkyt virtaavat istukan tai äidinmaidon kautta lapseen.


Maksa-arvot saattavat kohota alkoholin ja ylipainon, mutta myös raskasmetallien vaikutuksesta. Työssään elohopealle tai muille raskasmetalleille altistuneille voi kehittyä näiden myrkkyjen vaikutyuksesta rasvamaksa. Elohopea vaikuttaa haitallisesti maksan verisuoniin, altistaa tulehduksille, haittaa rasva-aineenvaihduntaa ja vaurioittaa maksasoluja. Lyijy rasittaa maksaa kuten elohopea. Myös alumiini, jota tulee elimistöön astioista ja alumiinia sisältävistä deodoranteista ja lääkeaineista, mm. runsaasti käytetyistä närästyslääkkeistä, vaurioittaa maksasoluja ja lisää rasvan kertymistä maksaan.

Lääkeaineet ja vastaavat vieraat aineet saattavat aiheuttaa maksan rasvoittumista ja tulehdusta, sappiongelmia, maksa-arvojen nousua ja kirroosia samaan tapaan kuin ylipaino, virukset ja autoimmuunisairaudet. Tavallisiin maksaa vaurioittaviin lääkkeisiin kuuluvat parasetamoli, antibiootit ja ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAID).


Rasvamaksaan ei ole lääkettä, ja ilman elämäntapamuutoksia rasvoittunut maksa lopulta tulehtuu. Vielä silloinkin hoitava ruoka ja kehon puhdistaminen palauttavat terveyden, mutta ilman niitä päädytään kirroosiin, joka on tietyn pisteen jälkeen palautumaton tilanne.


Lähes kaikkien runsaasti alkoholia käyttävien maksa on rasvoittunut. Alkoholin palaminen maksasoluissa pysäyttää normaalin rasvanpolton ja myös hiilihydraattien ja proteiinien aineenvaihdunnan. Alkoholin energiasisältö ja lihottava vaikutus on lähes rasvan veroinen. Juomisen jatkuessa alkoholi aiheuttaa maksasoluissa muutoksia, jotka saattavat johtaa tulehdukseen. Jos juomatapoihin ei edelleenkään saa aikaan muutosta, tuhoutuvat solut vuosien mittaan kaikkialta maksasta ja näin kehittynyt arpeutunut kudos ei enää toimi, syntyy kirroosi, josta ei ole paluuta.


Tukahdutetut tunteet vaikuttavat pitkään jatkuessaan maksaan. Verensokeriaan mittaavat diabeetikot tietävät, että kiukku, viha, jännitys ja muut voimakkaat tunteet saavat verensokerin nousemaan hyvinkin voimakkaasti. Jatkuva kiire, stressaaminen, katkeruus, aggressiivisuus tai vihaisuus rasittaa niin maksaa kuin muutakin elimistöä, ja sokeria virtaa vereen ylimäärin ei-diabeetikollakin. Krooninen stressi pitää verensokerin korkeana, jolloin tarvitaan enemmän insuliinia, ja ajan mittaan insuliini ei enää vaikuta niin kuin pitää. Näin syntyvä insuliiniresistenssi haittaa maksan toimintaa ja johtaa maksan rasvoittumiseen ja lihomiseen.


Rasvamaksa on länsimaisen elämäntavan seurausta. Syyllisinä ovat alkoholin lisäksi hiilihydraattipitoinen, huonoja rasvoja sisältävä pikaruoka, ylipaino, istumatyö ja liikunnan puute sekä kakkostyypin diabetes.

Rasvaa voi kertyä maksaan jopa useita kiloja. Rasvakertymä vaikeuttaa painonhallintaa, aiheuttaa väsymystä ja huonontaa elämänlaatua. Maksan tukkiva rasva rasittaa elintärkeän elimen toimintaa ja tuottaa sairauksia, joita ei aina edes osata yhdistää maksan heikkouteen. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöinä on perinteisesti pidetty korkeaa kolesterolia ja verenpainetta. Nyt näyttää siltä, että rasvamaksalla on aivan itsenäinen rooli näiden kansantautien synnyssä.

Vähärasvainen tai rasvaton ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi olla pahin maksan rasvoittaja. Kuitenkin myös runsasrasvaisen pikaruoan ylensyönti rasvoittaa maksan.

Rasvamaksa alkaa kehittyä, kun vyötärölle sisäelinten ympärille kerääntyvästä rasvasta kulkeutuu rasvahappoja maksaan ja kertyy sinne. Tämä aiheuttaa insuliinin toiminnan heikkenemistä, johon maksa reagoi muodostamalla lisää rasvaa ja vähentämällä rasvan siirtymistä vereen. Maksasolujen energiantuotantolaitokset, mitokondriot, läkähtyvät rasvaan ja niiden vaurioituessa syntyy runsaasti haitallisia vapaita happiradikaaleja. Näin syntyy oksidatiivista stressiä eli rasvamaksan kehittymiseen liittyvä tulehdus, jossa solut erittävät maksasoluja vaurioittavia tulehduksen välittäjäaineita, syotkiineja. Ei tiedetä miksi osalla ihmisistä rasvamaksa tulehtuu, osalla ei. Kysymys voisi olla ruokavalion ja maksan tulehdukselta suojaavien antioksidanttien määrästä ja tulehdusta aiheuttavien tekijöiden (alkoholi, myrkyt, kemikaalit, elohopea, stressi jne.) kokonaisvaikutuksesta.

Rasvamaksa nostaa ALAT- ja GT-maksa-arvoja, joiden kohonneet lukemat ennustavat myös sydän- ja verisuonitauteja. Taustalla ovat merkittävissä määrin ravinnon hiilihydraatit.

Rasvamaksan hoitoon ei ole lääkkeitä. Maksan rasva häviää, kun lopetetaan alkoholin käyttö, laihdutetaan ruokavaliolla, joka tukee maksaa ja hoidetaan kakkostyypin diabetes mahdollisimman hyvin. Ruokavalio ja muut elämäntapakeinot vähentävät maksan rasvaa tehokkaasti. Näin maksan tärkeät toiminnot elpyvät ja ehkäistään maksan tulehtuminen ja kirroosi.







Lähde:
Ruuti Marja, Terve maksa avain hyvinvointiin, 2015 Mividata Oy

tiistai 2. helmikuuta 2016

Ikääntymistä hidastavat aminohapot


Emme pysty kääntämään kelloa taaksepäin. On väistämätöntä, että ikäännymme. Voimme kuitenkin nauttia vanhenemisesta täysillä, kun otamme tarvittavat asiat huomioon. Aminohapoissa olevat antioksidantit ovat paras tapa hidastaa vanhenemisen vaikutuksia. Lysiini, glutationi ja metioniini hidastavat vanhenemista, mutta myös auttavat elimistöämme toimimaan paremmin ja suojaavat sairauksilta.

Aminohapot muodostavat proteiineja ja ovat veden jälkeen määrältään suurin rakennusaine kehon soluissa, lihaksissa ja muissa kudoksissa. Ne toimivat hormonitoiminnassa ja kehon vasta-aineissa sairauksia vastaan. Aminohapot ovat tärkeässä osassa solujen välittäjäaineina ja osallistuvat biosynteesiin, joka on kaikkien elävien organismien rakentumisen perusta. 

Glutationi on vahvin ja runsaiten elimistössä oleva luontainen antioksidantti. Glutationi muodostuu aminohappo kysteiinistä. Se edistää immuunisysteemin toimintaa, suojaa näköä, estää hapettuneiden rasvojen kerääntymistä, auttaa muuttamaan hiilihydraatit energiaksi ja vähentää vapaiden happiradikaalien soluille aiheuttamaa vahinkoa. Glutationi poistaa ilmansaasteita ja muita myrkkyjä elimistöstämme, tehden siitä välttämättömän ikääntymisen hidastamisessa.

Välttämättömistä aminohapoista koostuva päivittäinen aminohappolisä parantaa tutkitusti lihasmassaa ja lisää insuliiniresistenssiä ehkäisten siten tyypin 2 diabetesta. Aminohapot suojaavat myös sydänvaurioilta. Ikääntymiseen kuuluu solujen voimalaitosten, mitokondrioitten vähentyminen. Aminohapot lisäävät mitokondrioitten määrää aivoissa ja lihaksissa, mikä on tärkeää ikääntymisen hidastamisessa.

Aminohappolisät lisäävät välttämättömien entsyymien syntymistä. Entsyymejä tarvitaan ruoansulatuksen lisäksi kaikissa kehon muissakin aineenvaihduntaprosesseissa. Entsyymit suojaavat lihaksia, myös sydänlihasta, ja aivoja. Liikunta on tärkeää ikääntyneillekin ja aminohappolisä voi edesauttaa liikkumista, jos se on hankalaa väsymyksen, heikkouden, tai lihasten huonon toiminnan takia.





Ikääntymiseen kuuluu lihasmassan surkastuminen, sarkopenia, joka heikentää lihaksia, ja lisää loukkaantumisriskiä. Vanhemmatkin lihakset reagoivat kuitenkin proteiinilisään, varsinkin välttämättömiin aminohappoihin, jotka stimuloivat lihaksen proteiinisynteesiä. Lihasmassan vähentämisen ehkäisemiseen pitkäaikainen välttämättömiä aminohappoja sisältävä lisä, jossa on erityisen runsaasti leusiinia on hyödyllinen. Proteiinilisä voi toimia ikääntyneillä ihmisillä tehokkaammin otettuna kerralla eikä ripoteltuna pitkin päivää.

Proteiinin hyväksikäyttö vähenee ikääntyessä. Yli 55-vuotiaat saattavat tarvita enemmän proteiinia kuin mitä suositellut määrät ovat. Hiilihydraateilla näyttäisi olevan negatiivinen vaikutus vanhempien ihmisten lihasten proteiiniaineenvaihduntaan. Tämän takia puhtaat aminohappolisät toimivat paremmin kuin normaaliateriat. Nopeasti imeytyvät proteiinit, kuten heraproteiini vehnästä, ovat osoittaneet parempia tuloksia kuin hitaasti imeytyvät, kuten kaseiini.


Seuraavanlainen aminohappolisä (22 g päivässä aterioiden väillä) oli suunniteltu eräässä tutkimuksessa erityisesti vanhempien ihmisten tarpeisiin stimuloimaan lihasten proteiinisynteesiä: histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, valiini ja arginiini.

Lihakset rakentuvat proteiineista, jotka taas koostuvat aminohapoista. Välttämättömät aminohapot on saatava ravinnosta, emme pysty valmistamaan niitä itse.  Eräässä tutkimuksessa seuraavanlaisella aminohappolisällä oli positiivinen vaikutus ehkäisemään lihaskatoa ikääntyneillä: histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini. Aminohappolisä stimuloi lihasproteiinien valmistamista. Paras tulos saatiin välttämättömiä aminohappoja sisältävällä lisällä ilman hiilihydraatteja.


Toinen tärkeä  aminohappo ikääntymisen vaikutusten hidastamisessa on karnitiini, joka muodostuu lysiinistä ja metioniinista. Karnitiini edesauttaa mitokondrioitten toimintaa. Vanhetessamme mitokondrioitten toiminta heikkenee. Karnitiini tehostaa myös antioksidanttien toimintaa, lisäten senkin myötä vanhenemista hidastavaa vaikutustansa.


Oikeanlainen aminohappolisä korjaa ihon, kynsien ja hiusten kuntoa sisältäpäin. Kreatiinilla on suuri rooli terveen ihon kannalta. Kreatiinia muodostuu arginiini ja metioniini -aminohapoista, jotka taas ovat osa karnitiinia. Kreatiini tarjoaa ihon soluille energiaa mahdollistaen siten tukikudoksen ja solujen uudistumisen, sekä toimivan ihon aineenvaihdunnan.

Vanhetessamme ihosolut eivät uudistu enää joka 28 päivä, vaan 40 ikävuoden jälkeen ainoastaan 30-40 päivän välein. Kollageenin ja elastiinin määrät alkavat vähentyä jo 25 ikävuoden jälkeen. Lisäksi auringon UV-säteet ja vapaat radikaalit vahingoittavat ihoa ja aiheuttavat ihon vanhenemista.

Aminohappojen arginiinin ja karnitiinin muodostaessa kreatiinia ihon luonnolliset toiminnot tehostuvat ja solut stimuloituvat tuottamaan enemmän kollageenia ja elastiinia. Solut, joilla on kreatiinia käytössä, pystyvät korjaamaan vahingoittunutta DNA:ta. Kollageeni lisää ihon kykyä sitoa kosteutta itseensä. Koska kreatiini lisää kollageenin tuotantoa, tulee ihosta kosteutetumpi, paksumpi ja tasaisempi. Tuloksena on raikas ja vähemmän ryppyinen iho.

Terveellinen, tasapainonen ravinto on edellytys terveelle, hyvinvoivalle iholle. Kahvi, nikotiini ja liiallinen lihan käyttö voivat saada aikaan ylihappamoitumista. Aminohapot voivat edesauttaa paljonkin happamuustasapainon tasapainottamisessa neutraloimalla happoja. Valitettavasti aminohappojen määrä vähenee vanhetessamme ja niitä otetaan käyttöön enenevissä määrin varastoista. Lihakset ja iho menettävät elastisuutensa, johtaen usein hiusten lähtöön ja ryppyjen muodostumiseen.

Aminohappo glutamiini on oleellinen happamuustasapainon säätelyn kannalta. Glutamiini on tärkeä myös kiinteän, napakan ihon kannalta. Vaikka elimistömme pystyy valmistamaan itse glutamiinia, ei valmistettu määrä ole riittävän suuri ikääntyessämme. Jos tarjolla ei ole tarpeeksi glutamiinia, elimistö ottaa tarvittavan proteiinin lihaksista ja muuttaa sen glutamiiniksi ja energiaksi. Lihasproteiini siis häviää, lihassäikeistä tulee ohuempia ja iho menettää elastisuutensa. Ikääntyvä iho on kuin kasvi, joka kuivuu ja kuihtuu. Glutamiini voi hidastaa tätä prosessia. Sitä kutsutaankin nuoruuden sisäiseksi lähteeksi.


Ikääntyessämme rasvan määrä kehossamme lisääntyy. Onkin tärkeää harrastaa liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Karnitiini voi auttaa painonhallinnassa, koska se auttaa kuljettamaan rasvahapot käytettäväksi polttoaineena. Karnitiinia kutsutaankin usein rasvanpolttajaksi. Yhdessä liikunnan kanssa karnitiini voi edesauttaa rasvan palamista. Tämän takia se usein sisältyy kunto- ja hyvinvointiohjelmiin.

Ikääntyneet voivat hyötyä välttämättömien aminohappojen lisäksi myös karnitiinista ja tauriinista. Karnitiini parantaa rasvan polttamista, kognitiivisia toimintoja sekä sydämen toimintaa. Tauriini on solukalvojen ja kalsiumin toimintaa tasapainottava, antioksidantti ja avainasemassa lihasten, sydämen, aivojen ja silmien toiminnassa. Muiden aminohappojen kanssa yhdessä tauriini hyödyttää oppimista ja muistia sekä on välttämätön toimivan immuunipuolustuksen kannalta.

Tryptofaani on välttämätön aminohappo, jota tarvitaan serotoniinin muodostumiseen aivoissa. Ikääntyessä serotoniinimäärät vähenevät, joka voi johtaa univaikeuksiin, ahdistumiseen, masennukseen ja hiilihydraattien ylisyömiseen kuten sokerin himoon. Tryptofaania kuluu B3-vitamiinin valmistukseen, jos siitä on puutetta. Ikääntyneillä muodostuu lisäksi entsyymejä, jotka tuhoavat tryptofaania ennen kuin se muutetaan serotoniiniksi. B6-vitamiini, magnesium ja C-vitamiini ovat hyödyksi, jotta tryptofaani pääsee aivoihin ja muuttuu serotoniiniksi.



Laita kasa aminohappoja yhteen, niin saat proteiinin. Laita kasa proteiineja yhteen ja saat lihasta, luuta, entsyymejä ja melkein kaikkia muita kehon kudoksia. Melkein 45 % ihmisen kuivapainosta (paino ilman vettä) on proteiineja. Yli puolet elimistön proteiinivarastoista taas ovat lihaksissa. Lihaskudoksen kunnosta huolehtiminen läpi elämän onkin tärkeää. 










Ja virtaa riittää edelleen... 









Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3183816/
http://www.nutraingredients.com/Research/Elderly-muscles-benefit-from-amino-acid-supplements
http://aminoacidinformation.com/protein-supplements-for-seniors/
http://www.aminoacid-studies.com/areas-of-use/anti-aging.html
http://aminoacidstudies.org/anti-aging/
http://www.core3training.com/missing-benefits-essential-amino-acids/
http://genesaliving.com/resource-library/the-importance-of-amino-acids/
http://www.lifeextension.com/magazine/2008/4/why-aging-people-become-depressed-fatigued-and-overweight/page-01