Ai sinulla ja minulla rasvamaksa vai?

Maksa: elinvoima, terveys, ilo ja rauha

Maksa on hukkumassa rasvaan, stressiin ja kemikaaleihin. Rasvamaksan ja muiden maksaongelmien merkit ilmaantuvat hiipien, joten niihin tottuu.

Selittämätön väsymys, ylipaino, aivosumu, yliherkkä suolisto, kakkostyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä

Kaiken takana on maksa, niin mielen kuin kehon toiminnoissa.

Elimistössä maksa vaikuttaa kaikkeen. Maksa säätelee kaikkien kehon solujen toimintaa ja koko kehon aineenvaihduntaa. Hyvin toimiva maksa ehkäisee infektioita, syöpää, matala-asteista tulehdusta ja muita sairauksia. Maksa aktivoi ja varastoi myös vitamiineja kuten A-, K1- ja B12-vitamiinia.

Neljäsosalla suomalaisista on rasvamaksa ja kaikista maksoista löytää ympäristömyrkkyjä.

Maksa on kehon suurin rauhanen, aineenvaihdunnan keskuspaikka ja toiminnoiltaan laaja-alaisin elin. Maksan terveys ja toimintateho vaikuttavat immuniteettiin, verensokeri- ja rasvatasapainoon, ruoansulatukseen, lihasvoimaan ja aivotoimintaan. Kaikki veri kiertää jatkuvasti maksaan puhdistumaan ja terveet maksasolut poistavat aineenvaihdunnassa syntyviä jätteitä, mikrobeja ja ympäristön haitallisia aineita. Maksan ylikuormitus ja vaillinainen verenpuhdistus ovat monen sairauden ja selittämättömän väsymyksen, voimattomuuden ja pahanolon, jopa  masennuksen taustalla.

Maksavauriot yhdistetään alkoholismiin, mutta maksan ylirasitus ja sairaudet ovat hiipien lisääntyneet yleiseksi ongelmaksi. Vyötärölihavuus aiheuttaa alkoholia yleisemmin rasvamaksan, ja maksakirroosi kehittyy ylipainoisille ilman alkoholiakin.


Krooniset ruoansulatusongelmat lääkitään happosalpaajilla, mutta ilman maksan tehokasta työskentelyä ruoansulatus ei onnistu. Tavalliset, runsaasti käytetyt lääkkeet kuten särkylääkkeet ja hormonivalmisteet rasittavat maksaa. Mitä enemmän turvaudutaan lääkkeisiin, sitä enemmän maksa rasitttuu ja sitä enemmän syntyy uusia lääkitystä kaipaavia ongelmia. Ympäristön kemikaalit ja stressi lisäävät kuormitusta edelleen. Noidankehä on valmis. Kaikkea maksa ei pysty poistamaan, joten mm. PCB:tä (polyklooratut bifeenyylit) ja elohopeaa varastoituu maksaan.


E-pillerien käyttöön saattaa liittyä masennusta, osittain siitä syystä, että ne rasittavat maksan detoksifikaatiota. Detoksifikaatio tarkoittaa, että maksaan tulevat vieraat aineet muuntuvat kemiallisesti haitattomampaan muotoon, joka voi poistua elimistöstä.

Maksan verenpuhdistuksen vaikeutuessa iho saattaa reagoida. Ihottumat, kutina ja psoriasis kertovat tästä. Acne rosaceae eli ruusufinni johtuu yleensä maksan kuormituksesta ja sen hoito antibiooteilla voi pahentaa tilannetta. Myös nuoruusiän aknen hoito maksaa rasittavilla A-vitamiinijohdannaisilla ja antibiooteilla lisää maksan taakkaa.

Maksan laajan tehtäväkentän takia sen tervehdyttäminen levittää terveyttä kaikkialle!

Maksa tuottaa päivässä noin 50 g uusia proteiineja kehon tarpeisiin. Ruoasta on saatava raaka-aineeksi kaikkia välttämättömiä aminohappoja riittävästi. Vaikka kaikkia välttämättömiä aminohappoja löytyisi elimistössä, mutta jotain niistä liian vähän, maksa ei pysty rakentamaan kehon omia proteiineja.


Suomalainen terveydenhuolto on vuosikymmeniä seurannut ahkerasti veren kolesteroli- ja triglyseridiarvoja. Molempia arvoja mitataan ja kolesterolilääkkeitä käytetään niin rutiinisti, että unohdetaan mihin näiden arvojen nousu viittaa. Kumpikin veren rasva-arvo kertoo maksan häiriöstä. Korkea verenpainekaan ei aina ole munuaisten syytä vaan vika voi johtua maksasta, sen vaikutuksista mineraalitasapainoa säätelevään aldosteronihormoniin tai liialliseen rasvanmuodostukseen.

Maksa-arvot ovat suppeita maksan toiminnan mittareita, ja vyötärönympärys voi kertoa enemmän maksan tilanteesta. Tavallisesti tutkitut ALAT- ja ASAT -arvot saattavat olla normaaleja, vaikka maksakudoksessa olisi muutoksia ja maksa rasvoittunut. Suurentuneista ALAT-arvoista jopa 70 % liittyy ylipainoon, joten painonpudotus normalisoi maksa-arvot tehokkaasti.


Ei ole harvinaista, että maksan ylirasituksesta kärsivällä on lääke alentamaan verensokeria, toinen kolesterolia varten ja kolmas korkeaan verenpaineeseen, ehkä vielä kihtilääke. Lisäksi särkylääke epämääräisiin kipuihin ja happosalpaaja ylävatsavaivoihin, mahdollisesti vielä masennuslääke sietämättömään pahaan oloon, joka painaa mielialan alas. Illalla vain unilääke tuo unen ja yöllä uniapnealaite hoitaa maksaan ja sisäelinten ympärille kertyneen rasvan aiheuttamaa hapen puutetta.


Ylipaino nostaa lastenkin maksa-arvoja. Maksa rasvoittuu ja ALAT-arvo nousee vielä enemmän, jos ylipainoisella lapsella on tietty, sekä aikuisilla että lapsilla yleinen geenimuunnos. Ilman ylipainoa kyseinen geenimuunnos, jota esiintyy noin 40 %:lla lapsista, ei aiheuta maksan rasvoittumista. Geenin vaikutus siis sammuu, kun lapsi saa elää normaalipainoisena. Pelkkä ylipaino sen sijaan nostaa maksa-arvoja ilman geenimuunnostakin.

Lihavuus on tärkeän elimen, rasvakudoksen krooninen tulehdustila. Ylisuureen rasvakudokseen kertyy tulehdussoluja ja erityisen paljon niitä on keskivartalolle sisäelinten ympärille kertyvässä ns. viskeraalirasvassa, joka täyttyy tulehdusta edistävistä sytokiineista. Sytokiinit aiheuttavat lihaksissa ja maksassa insuliiniresistenssiä, jolloin solujen herkkyys insuliinille vähenee. Kakkostyypin diabeteksen taustalla on yleensä insuliiniresistenssi, joka saattaa vallita vuosien ajan ennen taudin puhkeamista.

Vyötärön seutua pyöristävä "omenalihavuus" rasvoittaa maksaa ja sairastuttaa muitakin elimiä. Naisille tyypillinen "päärynälihavuus" eli reisiin ja lantiolle kertyvä rasva on turvallisempaa. Kohtuullisena pysyvät "päärynämuodot" ovat jopa merkki terveydestä ja hyvästä hormonitoiminnasta. Vuosikymmeniä jatkunut laihojen reisien ihannointi ei ole yhtään terveempää kuin rasvamaksaan johtava "omenamuoto".

Keskivartalolle kertyvä rasva merkitsee, että ihminen kantaa vyötäröllään kymmenien kilojen tulehduspesäkettä, joka todennäköisesti johtaa diabetekseen, muistisairauteen, sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, maksakirroosiin, nivelrikkoon, syöpään tai muuhun sairauteen, jokaisen omien geenien ohjauksen mukaisesti.

Jos maksa on rasvoittunut, se tuottaa vereen ylimäärin sokeria, ja haima joutuu tuottamaan ylimäärin insuliinia, jotta verensokeri palautuu normaalitasolle. Mitä enemmän maksassa on rasvaa, sitä huonommin kudokset myös reagoivat insuliiniin eli insuliiniherkkyys kärsii, myös ei-diabeetikoilla. Mitä korkeampi on veren insuliini, sitä herkemmin rasvaa kertyy elimistöön.

Vyötärölihavuus saattaa synnyttää kakkostyypin diabetekselle altistavan rasvamaksan, josta hoitamattomana seuraa dialyysiin johtava munuaisten vajaatoiminta.


Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa ihmistä, jolla on insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssi on sairaalloinen tila, joka syntyy yleensä pitkän ajan kuluessa liiallisen ja virheellisen syömisen, liikunnan puutteen tai stressin seurauksena, usein näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Diabetekselle altistavien geenien takia insuliiniresitenssi kehittyy jollekin herkemmin kuin toisille. Insuliiniresistenssi ei siis kehity kaikille, eikä hiilihydraattien rajoittaminen ole aina tarpeen tai edes terveellistä. Hiilihydraattien laatuun sen sijaan kannattaa kaikkien kiinnittää huomiota ja valita niiden lähteeksi kuitupitoisia, luonnollisia kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Jokainen tarvitsee kasvikunnan tuotteiden kuituja, jotta sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta toimivat tehokkaasti ja suolisto mikrobeineen pysyy vahvana. Näin ylläpidetään maksan terveyttä. Sokerien ja valkojauhotuotteiden ja perunavalmisteiden välttämisestä hyötyvät kaikki.


Kakkostyypin diabeetikoista 70-80 %:lla on rasvamaksa. Maksan rasvoittuminen vaikuttaa merkittävästi diabeetikon insuliiniannokseen. Diabeetikolla, jolla ASAT- tai ALAT-maksaentsyymiarvot ovat koholla (ALAT-arvon nousu kertoo maksan solujen vaurioitumisesta), voi olla jopa kaksi kertaa enemmän rasvaa maksassa kuin samassa arvossa olevalla ei-diabeetikolla. Suurentunut maksan rasvamäärä lisää veren rasvoittumista ja alttiutta sydän- ja verisuonitaudeille. Koska diabeetikon maksa-arvot eivät kuvasta rasvamaksan astetta, rasvamaksa saattaa jäädä huomaamatta. Matalillakin arvoilla maksa voi olla pahasti rasvoittunut. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatulehdus on diabeetikoilla yleisempi kuin ei-diabeetikoilla ja saattaa johtaa maksakirroosiin ja maksan vajaatoimintaan. Tätä ehkäistään syömällä hyvin ja harrastamalla liikuntaa.


Suolisto ja maksa tekevät tiiviisti yhteistyötä, joten toisen hyvinvointi vahvistaa toista ja toisen heikosta toiminnasta kärsii toinenkin. Neljäsosa teollistuneiden maiden ihmisistä kärsii heikentyneestä bakteerikannasta, ja suolisto-ongelmat ovat tavallisia. Maksaan virtaa jatkuvasti verta suoraan suolistosta. Veri tuo mukanaan bakteereja ja niiden osia sekä mikrobien tuottamia yhdisteitä kuten etanolia, ammoniakkia ja asetaldehydiä. Nämä rasittavat sekä suolen seinämää että maksaa, jos niitä syntyy liikaa esim. haitallisen bakteerikasvun myötä. Bakteerien liikakasvu suolessa ja bakteerien sekä niiden osien, endotoksiinien ja lipopolysakkaridien (LPS), pääsy suolenseinämän läpi altistavat maksan rasvoittumiselle ja tulehdukselle.

Probioottien on todettu vähentävän inflammaatiota ihmisillä, joilla on alkoholista riippumaton rasvamaksa, NAFLD. Lactobacillus plantariumilla tehdyt eläinkokeet antavat viitteitä tämän maitohappobakteerin hyödyllisyydestä maksalle. Probiootin käytön todettiin vähentävän endotoksiineja ja sytokiineja sekä rasvan kertymistä maksaan ja ehkäisevän hapetusstressiä.


Maksa ylikuormittuu yrittäessään perustehtäviensä lisäksi lisäksi poistaa verestä ympäristömyrkkyjä. Monet kemikaalit ovat maksatoksisia. Torjunta-aineesta haihtuu levityksen jälkeen 40-90 % ilmaan ja leviää maailmalle, joten suomalaisten maksa saa käsiteltäväkseen myös muun maailman myrkkyjä. Maksatoksinen hyönteismyrkky lindaani kiellettiin Suomessa 1980-luvulla, mutta sitä löytyy edelleen sadevesistä kaukokulkeutumana Kiinasta ja Intiasta.

Myrkkykuormitusta tulee vuosien ajan joka suunnasta. Lopulta jokin lääkekuuri tai tukan värjäys on se viimeinen pisara, joka laukaisee kroonisen sairauden. Turhan kemikaalikuormituksen välttäminen kannattaa. Pieneen päänsärkyyn ei tarvita lääkettä vaan raitista ilmaa, luonnonkosmetiikasta löytyy jokaiselle jotain, ja jos hiusten värin haluaa muuttaa, niin kannattaa välttää ainakin pahinta eli mustaa väriä.

Asiat on myös laitettava tärkeysjärjestykseen. Tupakka ja alkoholi ovat huomattavasti yleisempiä ja siten enemmän ongelmia aiheuttavia myrkkyhaittoja kuin varsinaiset ympäristömyrkyt. Tupakoiva isä kuormittaa lapsen myrkynpoistoelimistöä enemmän kuin muovinen tuttipullo. Tupakoiva tai säännöllisesti alkoholia käyttävä, raskaana oleva nainen myrkyttää lastaan, vaikka ohjeiden mukaisesti jättäisi syömättä elohopeaa sisältävän hauen.

Varsinkin hyvin rasvainen ruokavalio lisää PCB:n kertymistä rasvakudokseen ja altistaa haitoille. PCB häiritsee hormonitoimintaa, altistaa ylipainolle ja edistää rasvamaksan kehittymistä. Runsaan rasvakudoksen poisto laihduttamalla poistaa elimistöstä ympäristömyrkkyjä. Rasvan liuetessa myrkkyjä todellakin kertyy väliaikaisesti vereen normaalia enemmän, ja maksa joutuu ylitöihin. Siksi painonpudotus kannattaa tehdä matillisesti ja hitaasti sekä huolehtia kuurin aikana hyvästä ravinteiden saannista, jotta maksan myrkynpoistomekanismit toimivat. Raskaus- ja imetysaikana ei saa laihduttaa, koska rasvakudoksesta vereen siirtyvät myrkyt virtaavat istukan tai äidinmaidon kautta lapseen.


Maksa-arvot saattavat kohota alkoholin ja ylipainon, mutta myös raskasmetallien vaikutuksesta. Työssään elohopealle tai muille raskasmetalleille altistuneille voi kehittyä näiden myrkkyjen vaikutyuksesta rasvamaksa. Elohopea vaikuttaa haitallisesti maksan verisuoniin, altistaa tulehduksille, haittaa rasva-aineenvaihduntaa ja vaurioittaa maksasoluja. Lyijy rasittaa maksaa kuten elohopea. Myös alumiini, jota tulee elimistöön astioista ja alumiinia sisältävistä deodoranteista ja lääkeaineista, mm. runsaasti käytetyistä närästyslääkkeistä, vaurioittaa maksasoluja ja lisää rasvan kertymistä maksaan.

Lääkeaineet ja vastaavat vieraat aineet saattavat aiheuttaa maksan rasvoittumista ja tulehdusta, sappiongelmia, maksa-arvojen nousua ja kirroosia samaan tapaan kuin ylipaino, virukset ja autoimmuunisairaudet. Tavallisiin maksaa vaurioittaviin lääkkeisiin kuuluvat parasetamoli, antibiootit ja ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAID).


Rasvamaksaan ei ole lääkettä, ja ilman elämäntapamuutoksia rasvoittunut maksa lopulta tulehtuu. Vielä silloinkin hoitava ruoka ja kehon puhdistaminen palauttavat terveyden, mutta ilman niitä päädytään kirroosiin, joka on tietyn pisteen jälkeen palautumaton tilanne.


Lähes kaikkien runsaasti alkoholia käyttävien maksa on rasvoittunut. Alkoholin palaminen maksasoluissa pysäyttää normaalin rasvanpolton ja myös hiilihydraattien ja proteiinien aineenvaihdunnan. Alkoholin energiasisältö ja lihottava vaikutus on lähes rasvan veroinen. Juomisen jatkuessa alkoholi aiheuttaa maksasoluissa muutoksia, jotka saattavat johtaa tulehdukseen. Jos juomatapoihin ei edelleenkään saa aikaan muutosta, tuhoutuvat solut vuosien mittaan kaikkialta maksasta ja näin kehittynyt arpeutunut kudos ei enää toimi, syntyy kirroosi, josta ei ole paluuta.


Tukahdutetut tunteet vaikuttavat pitkään jatkuessaan maksaan. Verensokeriaan mittaavat diabeetikot tietävät, että kiukku, viha, jännitys ja muut voimakkaat tunteet saavat verensokerin nousemaan hyvinkin voimakkaasti. Jatkuva kiire, stressaaminen, katkeruus, aggressiivisuus tai vihaisuus rasittaa niin maksaa kuin muutakin elimistöä, ja sokeria virtaa vereen ylimäärin ei-diabeetikollakin. Krooninen stressi pitää verensokerin korkeana, jolloin tarvitaan enemmän insuliinia, ja ajan mittaan insuliini ei enää vaikuta niin kuin pitää. Näin syntyvä insuliiniresistenssi haittaa maksan toimintaa ja johtaa maksan rasvoittumiseen ja lihomiseen.


Rasvamaksa on länsimaisen elämäntavan seurausta. Syyllisinä ovat alkoholin lisäksi hiilihydraattipitoinen, huonoja rasvoja sisältävä pikaruoka, ylipaino, istumatyö ja liikunnan puute sekä kakkostyypin diabetes.

Rasvaa voi kertyä maksaan jopa useita kiloja. Rasvakertymä vaikeuttaa painonhallintaa, aiheuttaa väsymystä ja huonontaa elämänlaatua. Maksan tukkiva rasva rasittaa elintärkeän elimen toimintaa ja tuottaa sairauksia, joita ei aina edes osata yhdistää maksan heikkouteen. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöinä on perinteisesti pidetty korkeaa kolesterolia ja verenpainetta. Nyt näyttää siltä, että rasvamaksalla on aivan itsenäinen rooli näiden kansantautien synnyssä.

Vähärasvainen tai rasvaton ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi olla pahin maksan rasvoittaja. Kuitenkin myös runsasrasvaisen pikaruoan ylensyönti rasvoittaa maksan.

Rasvamaksa alkaa kehittyä, kun vyötärölle sisäelinten ympärille kerääntyvästä rasvasta kulkeutuu rasvahappoja maksaan ja kertyy sinne. Tämä aiheuttaa insuliinin toiminnan heikkenemistä, johon maksa reagoi muodostamalla lisää rasvaa ja vähentämällä rasvan siirtymistä vereen. Maksasolujen energiantuotantolaitokset, mitokondriot, läkähtyvät rasvaan ja niiden vaurioituessa syntyy runsaasti haitallisia vapaita happiradikaaleja. Näin syntyy oksidatiivista stressiä eli rasvamaksan kehittymiseen liittyvä tulehdus, jossa solut erittävät maksasoluja vaurioittavia tulehduksen välittäjäaineita, syotkiineja. Ei tiedetä miksi osalla ihmisistä rasvamaksa tulehtuu, osalla ei. Kysymys voisi olla ruokavalion ja maksan tulehdukselta suojaavien antioksidanttien määrästä ja tulehdusta aiheuttavien tekijöiden (alkoholi, myrkyt, kemikaalit, elohopea, stressi jne.) kokonaisvaikutuksesta.

Rasvamaksa nostaa ALAT- ja GT-maksa-arvoja, joiden kohonneet lukemat ennustavat myös sydän- ja verisuonitauteja. Taustalla ovat merkittävissä määrin ravinnon hiilihydraatit.

Rasvamaksan hoitoon ei ole lääkkeitä. Maksan rasva häviää, kun lopetetaan alkoholin käyttö, laihdutetaan ruokavaliolla, joka tukee maksaa ja hoidetaan kakkostyypin diabetes mahdollisimman hyvin. Ruokavalio ja muut elämäntapakeinot vähentävät maksan rasvaa tehokkaasti. Näin maksan tärkeät toiminnot elpyvät ja ehkäistään maksan tulehtuminen ja kirroosi.

Lähde:
Ruuti Marja, Terve maksa avain hyvinvointiin, 2015 Mividata Oy