sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Oletko kokeillut muuta kuin kortisonia?


Ihottuma kutisee, häiritsee, näyttää inhottavalta... Kortisonilla on ihottuman hoidossa vankkumaton asema. Mutta onko varmaa, että kortisoni hoitaa ihottuman? Tiede muuttuu koko ajan, samoin hoitotavat. Varmaa tietoa ei ole asioista, jotka muuttuvat koko ajan sanotaan Platonin sanoneen jo aikoinaan.



Kortisoni on ainakin tehokkaasti rummutettu jokapäiväiseen käyttöön, kaikki kai sitä ovat joskus käyttäneet. Hoitaako kortisoni oikeasti ihottuman vai työntääkö se vain oireen piiloon? Onko mahdollisesti niin, että kortisoni saa aikaan jopa vakavampia vaivoja kuin pieni inhottava, häiritsevä ja kutiseva pintapuolinen ihottuma. Ihottuma kyllä yleensä häviää, mutta tilalle tuleekin esim. astma. Kenties viimeksi mainittua ei ole helppo niellä, jos asia tulee ensi kertaa mielen käsiteltäväksi.

Onko mikään ikuista ja muuttumatonta? Mikä on oikein ja oikea tapa, mikä taas väärin ja väärä tapa? Tehdessämme väärin toimimme vastoin parempaa tietoamme. Siksi onkin tärkeää hankkia lisää tietoa. Mistäköhän löytäisi puolueetonta tietoa? Mistä saisi selkeää ja yleispätevää tietoa siitä mikä on oikein ja väärin ihottuman tai psoriasiksen hoidossa?




Jokainen meistä on onnellisin voidessaan toimia vakaumuksensa mukaisesti.
Ja jokainenhan meistä pyrkii olemaan onnellinen. Pyrimme siis toimimaan oikein ja tekemään oikeita valintoja. Ihmiskunnalla on edessään tärkeitä kysymyksiä, joihin emme noin vain pysty kunnolla vastaamaan. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko petämme itseämme ja muuta maailmaa uskottelemalla, että tiedämme sen, mikä on tietämisen arvoista, tai ummistamme silmämme näiltä suurilta kysymyksiltä ja luovumme kerta kaikkiaan yrityksistä päästä eteenpäin.

Ihmiset ovat suurin piirtein joko vuorenvarmoja tai välinpitämättömiä. Viisain on se, joka tietää, mitä ei tiedä... Oikea ymmärrys syntyy ihmisen sisältä, sitä eivät ulkopuoliset voi tyrkyttää. Vain sisältä tuleva tieto on todellista ymmärrystä. Opettajan työn tulisi olla inhimillisten läpimurtojen käynnistämistä, ruokkimista ja ohjaamista.

Ei joko tai, vaan sekä että.

 
 
 

Onko välttämätöntä kieltää tieto tehdäkseen tilaa uskolle ja uskaltaakseen kokeilla omia polkuja? Tunkeutuuko omaan harkintaansa uskova ihmisjärki esiin itsevarmana ja toiveikkaana? Olisiko syytä asettaa omakohtainen ennakkoedellytyksistä vapaa harkinta ohi auktoriteettien ja syvään juurtuneiden perinteisten toimintatapojen?

Uudet ajatukset tuomitaan usein harhaoppisiksi ja kielletyiksi. Uteliaisuus, innostus, syttyminen ja sytyttävyys, elämyksellisyys ja tunnevoima, tarinat, asenne, itserakennus ja itsensä johtaminen sekä ihminen tulkitsevana, merkityssuuntautuvana olentona haastaa tietokeskeisen ja kopioivan, mekanistisen oppimiskäsityksen ja ihmiskäsityksen.

Liittyykö aistihavaintoihin aina periaatteellinen erehdyksen mahdollisuus? Onko ihottuma parantunut, kun se ei ole enää näkyvissä? Paransiko ihottuman kortisoni vai elämänmuutokset kuten vähentynyt stressi ja siirtyminen mielekkäämpään työhön? Olisiko asioita syytä järjestelmällisesti epäillä? Olisiko aika aloittaa matka kohti sisintään?




Mitä pidämme nykyaikaisessa kulutusyhteiskunnassa itsestään selvänä? Mitä koululaitoksemme ja lääkäriasemamme pitävät itsestään selvinä asioina? Kuinka vankkoja totuuksia nämä itsestään selvät asiat ovat?

Olemme jokainen yksilöitä omalaatuisine erityispiirteinemme. Mikä toimii minulla ei välttämättä toimi sinulla. Mikä toimii sinulla ei välttämättä toimi minulla. Uskalla olla oma itsesi ja tehdä omat valintasi, vaikka valinta tuokin mukanaan myös vastuun. Usein kärjistetty kanta on hyödyllisempi kuin jokin vesitetty näkemys. Ihmisenä olet vapaa, koska sinulla on kyky ajatteluun niin hyvässä kuin pahassa.

Emme tiedä mitään, ja vaikka tietäisimmekin, emme voisi viestittää sitä kenellekään.

Jokaisella on oma totuutensa.

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti