Kun jotain asiaa, kuten ruokaa, on saatavilla paljon ja helposti eikä sen eteen joudu ponnistelemaan, siitä tulee itsestäänselvyys. Tunne taitaa olla tuttu varsinkin, kun joulusta ei ole mennyt kuin pieni hetki.
Kasvinsuojeluaineiden käytössä kärkipäässä annosmäärinä mitattuna hehtaaria kohti ovat perunat, viljat puolestaan jäävät tilaston hännille. Tämä selittää osaltaan miksi ainakin perunat suositellaan ostettavan luomuna.
Suomessa pakkauksessa pitää olla merkintä, jos geenimuunnellun raaka-aineen määrä ylittää 0,9 prosenttia tuotteesta. Vuoteen 2013 mennessä EU oli hyväksynyt 49 geneettisesti muunnellun organismin käytön ihmisten ruoan tai eläinten rehun valmistamisessa. Näihin sisältyi 27 maissia, kahdeksan puuvillaa, seitsemän soijapapua, kolme rapsia, sokerijuurikas, peruna ja kaksi mikro-organismia. Luomueläimiä ei saa ruokkia geenimuunnellulla rehulla.
Vuonna 2007 Yhdysvalloissa 17 prosenttia lypsylehmistä oli injektoitu geenimuunnellulla synteettisellä hormonilla, joka lisää maidontuotantoa.
Ravitsemus- ja lääketiede yhdessä ruokateollisuuden kanssa ovat nykyihmisen ympärille punoutuva vyyhti, joka valitettavan usein vie yksilöltä vallan päättää omasta hyvinvoinnistaan. Uudessa ravitsemuksellisessa ajattelutavassa kokonaisuuden ajatellaan olevan vain osiensa summa, ja eri seikkojen keskinäinen vuorovaikutus jää vähälle huomiolle. Mitä sellainen tutkimus, jossa tutkitaan ainesosia erillään muusta ruokavaliosta ja ympäristöstä, voi kertoa kokonaisruokavaliosta, sen optimaalisesta koostamisesta ja terveydellisistä vaikutuksista?
Länsimainen ruokavalio ei, kaikkine tieteellisine innovaatioineen, ravitsemussuosituksineen ja laskennallisine ohjeineen ole tuonut mukanaan terveyttä - ennemminkin päinvastoin. Yksittäisten ihmisten elimistöt eivät toimi niin kuin keskiarvoelimistöt.
New York Times julkaisi vuonna 1900 artikkelin, jonka alkusanat ovat kuin suoraan 2000-luvulta: "Missään muussa maassa ei ole yhtä aikaa niin halpaa, monipuolista ja yltäkylläistä ruokavalikoimaa ja niin aliravittuja ihmisiä:" Tuolloiset ohjeet kuitenkin poikkeavat nykypäivän tasapäistävistä suosituksista. Ajatustyöläisten pitäisi käyttää viljaa hyvin säästeliäästi, vältellä vaaleaa leipää ja kaurapuuroa sekä suosia monipuolisesti kasviksia ja salaattia, lihaa, kalaa, munia sekä majoneesia tai ranskalaista kastiketta. Ruumiillista työtä tekeville tärkkelys puolestaan sopii paremmin, mutta heillekään ei valkoista leipää suositella.
Suomessa viralliset ravitsemussuositukset laatii Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Valtion Ravitsemusneuvottelukunta (VRN). Ensimmäiset viralliset ravitsemussuositukset julkaistiin Suomessa vuonna 1987. Nykyään suomalaiset suositukset perustuvat Pohjoismaiden suosituksiin. VRN:n jäsenet valitaan toimikausittain, ja mukana on ravitsemusalan asiantuntijoiden lisäksi teollisuuden edustajia. On erikoista, että ryhmään ei kuulu esimerkiksi lääkäreitä.
Tekeekö maidon välttämättömyyden korostaminen sokerisista, maustetuista jogurteista terveellisiä välipaloja, koska ne sisältävät maitoa?
Valtion Ravitsemusneuvottelukunta ei tee aktiivista tiedotustyötä, ja koska suositukset uusitaan vain kahdeksan vuoden välein, jää vastuu tiedottamisesta median ja ravitsemuskasvatuksen harteille.
Markkinapsykologit tietävät, että toisto ja näkyvyys vaikuttavat ihmiseen tiedostamatta, siksi samoilla tuotekuvilla täytetään mahdollisimman monta eri mainoskanavaa. Kuluttajien uskomukset saattavat vaikuttaa ruoan valintaan enemmän kuin ruoan todellinen ravintosisältö. Kuluttajien on osoitettu vaistonvaraisesti uskovan siihen, että mitä epäterveellisempää ruoka on, sen paremmalta se maistuu. Viitteitä on saatu myös siitä, että ihmisillä on taipumus syödä enemmän, jos he pitävät tuotetta terveellisenä.
Kuluttajatutkimuksen raportin mukaan puurojen ja vellien valmistaminen itse on vähentynyt, ja valmiiden puurojen ostaminen on yleistynyt voimakkaasti vuosina 1966-2006. Aamupuuron omatoimisen keittämisen sijaan käytetään pikapuuroja sekä myslejä ja jogurtteja. Kuten useat myslit, myös valmispuurot sisältävät runsaasti sokeria.
Tutkimusten mukaan ne, jotka suhtautuvat ruokavalioonsa rennommin, voivat yleensä paremmin.
Kulutustottumusten kehityksen huomioiden kaikista olennaisimpia ravitsemusneuvoja saattaisivat olla:
Välttele prosessoituja tuotteita.
Ota huomioon, miten syömäsi ruoka vaikuttaa vireystasoosi sekä kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunteisiin.
Valmista ruokasi itse ja käytä puolivalmisteita vain harvoin.
Ole luova ja kokeile uusia makuja.
Syö rauhassa.
Suosi kausiruokaa.
Tarkista tuotepakkauksesta tuotteen koko sisältö, älä usko vain mainoslauseisiin kuten "vähärasvainen" tai "runsaskuituinen".
Uusi ruokapyramidi vuodelta 2014 asettaa kasvikset ja juurekset pyramidin alimmalle tasolle, johon aikaisemmin on sijoitettu viljatuotteet. Tämä on parannus edelliseen, vaikka viljatuotteita suositellaankin edelleen nauttimaan suuria määriä päivässä.
Moni luuli, että kananmuna olisi jo päässyt pannasta, mutta uuden pyramidin huipulta löytyy vain kananmunan puolikas. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorin Mikael Fogelholmin mukaan kananmunarajoitus perustuu siihen, että arviolta neljäsosalla suomalaisista on geenimuunnos, jonka vuoksi kolesterolin takaisinsäätely toimii huonommin. Enemmistöllä suomalaisista ei siis ole syytä pelätä kananmunia, jotka ovat varsin ravitsevia.
Nykyään Suomessa kokonaiskolesterolin tavoitearvo on 5,0 mmol/l, kun se vielä 1980-luvulla oli 7,0 mmol/l.
Suomalaiset ravitsemussuositukset on laadittu suomalaiseen ruokavalioon sopiviksi eli niissä huomioidaan suomalaiset ruokailutottumukset, esimerkiksi perunan ja leivän käyttö. Esimerkiksi Kreikassa neuvotaan rajoittamaan perunan syömistä ja välttämään rypsiöljyä. Suomalaisissa suosituksissa korostetaan rypsiöljyä ruokavalion terveellisenä osana sen monipuolisen rasvahappokoostumuksen vuoksi.
Rypsin rasvahappokoostumusta on muutettu jalostamalla, ja rypsin kasvattaminen Suomessa vaatii sellaisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä, joiden on todettu olevan haitallisia mehiläispopulaatioille ja jotka EU kielsi vuonna 2013.
Kun kokonaisuus on kunnossa, ei yksittäisiin ravintoaineisiin tarvitse kiinnittää huomiota.
Lähde: Kovanen Susanna, Lapinoja Harri, Ruokapyramidihuijaus Mitä meille syötetään ja miksi?, Atena Kustannus Oy, 2014
