Olen pitkään miettinyt mitä varten rasvatonkin maito homogenoidaan, vaikka siinä ei ole rasvapalleroita, jotka pitäisi esteettisistä syistä pilkkoa. Nyt selvisi, että osasyynä on D-vitamiinin lisäämisen onnistuminen. Homogenointi auttaa nimittäin maitoon lisättävän vitamiiniliuoksen tasaisessa sekoittumisessa. D-vitamiini on rasvaliukoinen, minkä vuoksi se lisätään maitoon maissiöljyyn liuotettuna, ennen homogenointia.
Homogenoitu maito on pastöroitava käsittelyn jälkeen, sillä se pilaantuu muuten muutamassa minuutissa. Homogenoinnin jälkeen maidon proteiinit ja rasva eivät välttämättä enää imeydy samalla tavalla kuin homogenoimattoman maidon.
Käyttökokemuksen perusteella homogenoinnin on epäilty aiheuttavan vatsaoireita, mikä on herättänyt keskustelua sen tarpeellisuudesta sekä laktoosi-intolerantti-diagnoosien paikkansapitävyydestä. Useat laktoosi-intolerantit voivat omien kokemustensa perusteella nauttia raakamaitoa ja homogenoimattomia maitotuotteita, kuten luomumaitoa.
Suomessa juodaan väkilukuun suhteutettuna enemmän maitoa kuin missään muualla maailmassa. Kuitenkin osteoporoosia sairastavia on Suomessa noin 400 000. Toisin kuin mielikuvat antavat ymmärtää, ei maito ole ihmelääke osteoporoosiin, jonka riskitekijöihin kuuluvat kalsiumin puutteen lisäksi D-vitamiinin puute.
Kuluttajien korvaan päätyvät vain viestit kuitujen terveyshyödyistä, vaikka kuitujen on myös epäilty estävän ravintoaineiden - kalsiumin, sinkin, raudan ja kuparin - imeytymistä. Syynä ei kuitenkaan todennäköisesti ole runsaskuituinen ruokavalio, vaan kokojyväviljan fytiinihappo.
Niin sanottujen ruoansulatusjogurttien väittämät eivät perustu niihin lisättyihin kuituihin (tavallisimmin inuliinia, galakto-olikosakkarideja ja synteettistä polydekstroosia, jota käytetään myös makeutusaineena) tai probiootteihin, vaan kalsiumiin, sillä terveysväittämä on hyväksytty ainoastaan kalsiumin kohdalla. Ainakin itselläni on asiasta ollut aivan väärä mielikuva.
Ruoansulatusjogurtti tukee ruoansulatusta, koska siinä on kalsiumia.
Ummetusepidemiasta kärsiville länsimaisille suursyömäreille kuitujen lupaamat helpotukset ovat houkuttelevia. Kuitu, jota tuotteisiin pumpataan, on teollisuudelle ominaiseen tapaan määrittelykysymys.Esimerkiksi polydekstroosi, täysin keinotekoinen ja mauton aine, jolla voidaan myös lisätä tuotteen tilavuutta, katsotaan ravintokuidun määreet täyttäväksi ainesosaksi.
"Runsaasti kuitua" ei ole terveysväite vaan ravitsemusväite. Se ei siis kerro tuotteen terveellisyydestä, vaan ainoastaan sen yhden ainesosan määrästä - että tuotteessa on kuitua.
Perusaineenvaihduntaan kuuluvaan energiankulutukseen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, lihasmassa, lämpötila, virkeys, ravitsemus, hormonit, geeniperimä ja lääkeaineet. Noin 10-40 prosenttia perusaineenvaihdunnan eroista selittyy perimällä. Tämän lisäksi samanlainen fyysinen aktiivisuus voi kuluttaa eri määrän energiaa eri yksilöillä: puhutaan niin sanotusta aktiivisuuden taloudellisuudesta.
Perusaineenvaihdunta voi naisilla vaihdella kuukautiskierron mukaan 100-300 kcal:n välillä. Lisäksi esimerkiksi runsas tupakointi kiihdyttää perusaineenvaihduntaa jopa kymmenellä prosentilla. Liikunta vaikuttaa enenrgiankulutukseen myös liikuntasuorituksen jälkeen siten, että energiankulutus pysyy suurempana kuin ilman liikuntaa mutta ainoastaan, jos liikunta on ollut erityisen raskasta.
Kuitujen sisältämää energiamäärää ei nykyään lasketa tuotteen energiasisältöön.
Raakana ruoka imeytyy huonommin ja elimistöltä kuluu sen käsittelyyn enemmän energiaa kuin kypsänä.
Lihavuuden mittaaminen painon perusteella on harhaanjohtavaa, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva, ja painoon vaikuttaa myös kehon nestemäärä. Mielenkiintoista on, että vasta teollisen ruoan aikakaudella liikalihavuus on kasvanut globaaliksi ongelmaksi.
Harrastamisen idea on siinä, ettei siihen liity pakkoa ja se tuottaa elämään sekä nautintoa että merkityksellisyyttä.
Lähde: Kovanen Susanna, Lapinoja Harri, Ruokapyramidihuijaus Mitä meille syötetään ja miksi?, Atena Kustannus Oy, 2014
