Kävitkö ruokaostoksilla imitaatioelintarvikeliikkeessä?

Tulevaisuudessa ruokailutottumuksista johtuva huonovointisuus ja sairaudet aiheuttavat entistä vakavampia taloudellisia ongelmia kestämättömiksi kasvavien terveydenhoitokulujen ja työvoimapulan takia.

Nykyisessä mysteereistä riisutussa maailmassa suurimmat kummastuksen tunteet voi kohdata supermarketin hyllyrivistöjen katveessa pakkauksia ihmetellessä.  Koko kaupasta ei meinaa löytyä ainuttakaan pelkistä alkuperäisistä raaka-aineista koostuvaa ruokatuotetta.

Sadonkorjuujuhlat, saaliin arvostaminen ja kausisyöminen ovat unohtuneet, kun kaikkia tuotteita on saatavilla marketeista ympäri vuoden.


Herpes huulessa ei ole kiva supermarkettiin lähteä, onneksi ei tarvitsekaan.

Antibioottiresistenssi eli bakteereiden kyky sietää lääkeaineita on nopeasti yleistyvä ongelma, jonka osasyynä on antibioottien runsas käyttö eläinten, mukaan lukien kalojen, kasvatuksessa rehujen lisäaineena. WHO on luokitellut antibioottiresistenssin yhtä vakavaksi uhaksi kuin ilmastonmuutos.

1990-luvulla Yhdysvalloissa alkanut uudenlaisen E. coli -bakteerin leviäminen oli suoraa seurausta nautojen tehotuotantotavoista. Samoin hullunlehmäntautiepidemia oli seurausta tehotuotantomenetelmistä ja karjan viimeistelystä eli karjalle niiden elämän loppuvaiheessa syötetyn rehun koostumuksesta.

Yhdysvalloissa käytetään tiettävästi jo säteilytystä eli kansankielellä nuketusta elintarvikkeiden puhdistamiseen. Eviran mukaan säteilytyksen tarkoituksena on tappaa elintarvikkeissa olevia vieraita (esim. bakteerien, hyönteisten ja niiden toukkien) soluja tai estää esimerkiksi sipulin tai perunan itämistä. Suomessa myytävistä elintarvikkeista ainoastaan mausteet saavat olla säteilytettyjä, eikä säteilytystä saa käyttää säilöntämenetelmänä.


Löytyy Yhdysvalloista kuitenkin jotain hyvääkin kuten tämä suomalaisten suosikkiseerumi.

Puolukka on luonnotuote, joka sisältää E-koodeja, mutta tästä ei voida päätellä elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta.

Osa ihmisistä erityisesti kylmillä seuduilla asuneet, ovat sopeutuneet käyttämään ravintona maitoa. Maito ei ole osa ihmisen "alkuperäistä" ruokavaliota, mutta se on aikoinaan tarjonnut energianlähteen.

Kasvihuonetomaatteja ei ole tuotettu luonnollisesti, vaikka tomaatti mielletään luonnontuotteeksi.

Ruokateollisuus suosii raaka-aineita, jotka ovat edullisia, monikäyttöisiä ja riippuvuutta aiheuttavia. Sokeri, puhdistetut hiilihydraatit sekä prosessoidut rasvat ovat nykyisen länsimaisen ruokavalion perusta, ja niitä syömällä ihmislajin hyvinvointi on romahtanut sadassa vuodessa.

Nykyään lihaliemi tarkoittaa teollista kuutiota, ei itse luista ja juureksista keitettyä lientä.

Kysymys ruoan prosessoinnin aiheuttamasta ravintoaineiden katoamisesta kävi kuumana jo 1900-luvun taitteessa. Tuolloin Yhdysvalloissa käytiin keskustelua purkitetun ruoan ravintoarvosta.

Eräs prosessoituihin tuotteisiin kohdistetuista vaatimuksista oli, että kaikissa sellaisissa tuotteissa, jotka eivät ole oikeita, pitää olla merkintä "imitaatio". Tavallinen nykyaikainen suomalainen ruokakauppa voitaisiin edellä mainitun säännön perusteella nimetä lähes kokonaisuudessaan imitaatioelintarvikeliikkeeksi. Imitaatiosääntö oli Yhdysvalloissa voimassa vuoteen 1973 asti, jolloin se teollisuuden vaatimuksista poistettiin käytöstä.

Ruokateollisuuden toiminnalle on pitkään ollut ominaista se, että jokaisen uuden epäkohdan tullessa ilmi se kykenee kääntämään ongelman omaksi hyödykseen niin, että vastaisuudessa kuluttajille taataan "entistä parempia" tuotteita.

Ruokateollisuuden ja uusien prosessoitujen ruokien aikakausi alkoi lopullisesti 1980-luvulla, kun ensimmäiset viralliset ravitsemussuositukset oli julkistettu Yhdysvalloissa.

Tuleeko hampaat muuten pestyä suositusten mukaisesti vai ei?

Vuonna 1879 Louis Pasteur, pastöroinnin isä, sai selville, että bakteerit eli mikrobit aiheuttivat monia sairauksia. Bakteerikammo elää yhä siinä määrin, että runsaasti täysin syömäkelpoista ruokaa heitetään hukkaan pelkkien päiväysmerkintöjen perusteella.

Sokeri ja muut makeutusaineet ovat teollisuuden suosikkeja, sillä niillä saadaan huonolaatuinenkin aines maistumaan paremmalta. Makeutusta lisätään jopa lihaleikkeleisiin. Aromeilla ja lisäaineilla voidaankin korvata lähes mikä tahansa alkuperäinen, makua ja rakennetta antava raaka-aine.

Pakkausselosteiden luotettavuus asettui Suomessa näkyvästi kyseenalaiseksi alkuvuonna 2013, kun useista valmistuotteista alkoi yllättäen löytyä hevosenlihaa, jota ei mainittu pakkausselosteissa. Ruotsissa vuonna 2012 uutisiin nousi ruokaväärennös, jossa sianlihaa oli värjätty punaiseksi ja myyty naudanlihana.

Briteissä alkuvuonna 2014 tehtyjen laboratoriotutkimusten mukaan sadoista testatuista ruokanäytteistä yli kolmannes sisälsi jotain muuta kuin pakkaus kertoi. Esimerkiksi mehuista löytyi säilöntäaineita, jotka on kielletty EU:ssa.

Euroopan komission mukaan yleisimmin väärennetään oliiviöljyä, kalaa, luomutuotteita, viljaa, hunajaa, kahvia, teetä, mausteita, viiniä, hedelmämehuja sekä maitoa. Yleisenä väärennöksenä ovat mansikat, joita myydään kotimaisina, vaikka niiden alkuperämaa ei suinkaan ole Suomi.

Herkullisuudesta ei taida huulia voida lipoa tämän kaiken lohduttoman väärentämistiedon jälkeen, mutta pidetään huulet kuitenkin kunnossa silti. 

Vuosina 1966-2006 einesten ja säilykkeiden määrät ovat suomalaisissa kotitalouksissa kasvaneet varsin merkittävästi: kuudesta kilosta 29 kiloon. Vuonna 2006 kypsennettyinä myytäviä valmisruokia ostettiin kotitalouksiin 52,7 kiloa henkeä kohden, ja suunnilleen yhtä paljon ostettiin valmiita aterioita tai aterian osia yhteensä.

Miten ruoasta, elämän ylläpitämisen kannalta tärkeimmästä asiasta, on voinut tulla sivuseikka, johon ei tarvitse eikä kannata panostaa?

Prosessoimisen vaikutus ruoan ravintosisältöön oli huolinaiheena jo 1830-luvulla, jolloin grahamjauhojen isä, pastori Sylvester Graham epäili modernien jauhatusmenetelmien tekevän viljasta luonnotonta.

1950-luvun Yhdysvalloissa tuotiin ilmi, että vuodesta 1938 lähtien oli kehitetty lähes 850 uutta teollisen ruoan valmistuksessa käytettävää kemiallista lisäainetta.

Ei mikään ihme, että varsinkin yli 40-vuotiaat tarvitsevat tätä pysyäkseen energisinä, kun ruoka ei enää ole suurelta osin ruokaa nähnytkään.

Terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet tulivat markkinoille 1990-luvulla. Tuolloin alettiin myydä vatsan toimintaa edistäviä, probioottisia maitotuotteita sekä kolesterolia alentavia levitteitä.

Kuluttajakäyttöön myytäviin hillosokereihin on lisätty säilyvyyttä parantavaa kaliumsorbaattia, jota luonnossa esiintyy muun muassa pihlajanmarjoissa. Eri säilöntäaineet vaikuttavat eri tavoin eri mikrobiryhmiin, minkä vuoksi yhteen tuotteeseen voidaan lisätä useita säilöntäaineita.

Nitriitti on herättänyt keskustelua, sillä sen hyväksytty päiväsaantiannos on pieni eli sen tiedetään olevan haitallista. Luomutuotteissa nitriitin sallitut pitoisuudet ovat pienempiä kuin tavanomaisissa tuotteissa. Lihavalmisteissa nitriittiä käytetään estämään useiden ruokamyrkytysbakteereiden, muun muassa Clostridium botulinum -bakteerin, kasvua. 

Nitriitin lisäksi lihavalmisteissa yleisiä lisäaineita ovat hapettumisenestoaineet, happamuudensäätöaineet, aromivahventeet ja fosfaatit. Kohunvuoksi aromivahvenne natriumglutamaatti on poistettu useista tuotteista, mutta hiivauute ajaa saman asian. 

Fosfaatteja ei käytetä tuoteturvallisuuden vuoksi. Sen sijaan ne ovat eduksi teollisuudelle. Fosfaatti tekee esimerkiksi leikkeleestä mehukkaan, kiinteän ja helposti viipaloitavan, se säilyttää lihanvärin punaisena ja sen avulla tuotteisiin saadaan lisättyä vettä. Arvioiden mukaan fosfaatin poisjättäminen voisi nostaa tuotteen hintaa jopa 10-30 prosenttia, kun tuotteen lihapitoisuutta pitäisi kasvattaa ja veden määrää vähentää. Luomutuotteisiin ei saa lisätä fosfaattia.

Voi voi, kannattaa kyllä huolehtia maksan toimintakykyisenä pitämisestä.

Jos kysytään, kumpi pitäisi valita: sokeroitu vai makeutusaineilla makeutettu limsa, kysymys on väärä. Makeita tuotteita, jotka eivät ole ruokaa, pitäisi käyttää niin harvoin, ettei nautitulla määrällä ole väliä, jolloin ratkaisun voi tehdä makuaistin perusteella.

Vuonna 2010 julkaistun tiedon perusteella yhdestätoista savuaromista vain kahden käyttömäärät eivät herättäneet aihetta epäillä aineiden turvallisuutta. Kahdeksan muuta herättivät epäilyksiä, ja yhden savuaromin genotoksisuutta eli taipumusta aiheuttaa mutaatioita ja vahingoittaa DNA:ta ei pystytty kumoamaan lainkaan. Myöhemmin savuaromeja on arvioitu uudelleen, ja esimerkiksi aikaisemmin vaarallisena pidetty Fumokomp-savuaromi todettiinkin turvalliseksi aromin valmistajan toimittamien lisätietojen perusteella.

Useimmissa suomalaisissa juustoissa juustonjuoksuttimet, joita kutsutaan mikrobiologisiksi valmisteiksi, ovat geenitekniikalla valmistettuja entsyymejä. Myös makeutusaineista esimerkiksi aspartaami valmistetaan geenitekniikalla. Entsyymien käyttöä ei tarvitse merkitä elintarvikkeisiin, sillä niiden ei arvella jäävän valmiiseen tuotteeseen. 

Entsyymeillä voidaan vaikuttaa leivän rakenteeseen, tilavuuteen ja säilymiseen. Lisäksi niillä voidaan parantaa taikinan konekäsiteltävyyttä. Vaikka käytettyä apuainetta ei jäisikään valmiiseen tuotteeseen, saattaa kuluttajaa silti kiinnostaa, mistä hänen ostamansa leivän erityinen kuohkeus on peräisin. Vaikka korvaavat ainekset eivät olisi haitallisia itsessään, voivat ne syrjäyttää sellaisia raaka-aineita tai valmistustapoja, joista on monenlaista hyötyä.

Kun jogurtissa on oikeiden marjojen sijaan aromeja, jäävät marjat syömättä. Aromeilla voidaan korvata myös aidot mausteet, joiden terveysvaikutukset ovat kiistattomia.

Oli miten oli, tarvitaan D-vitamiinilisää Suomen talvessa!

Löhde: Kovanen Susanna, Lapinoja Harri, Ruokapyramidihuijaus Mitä meille syötetään ja miksi?, Atena Kustannus Oy, 2014