Kun kehon luonnollista hyvinvointia tuetaan, keho alkaa itse hoitaa itseään ja parantaa epätasapainotiloja.
"Kuka minä olen, jos en ole laulaja?" Minä olen identifioitunut kuusivuotiaasta saakka laulajan rooliin, mutta mitä olen ilman sitä?
HUOMAAN, ETTÄ MITÄ TARKEMMIN USKALLAN LUOTTAA ENKELEIHIN JA TOIMIA HEIDÄN OHJEIDENSA MUKAISESTI, SITÄ IHANAMPIA JA IHMEELLISEMPIÄ ASIOITA ALKAA TAPAHTUA. Elämästä tulee yhtäkkiä kuin seikkailu, jossa minua opetetaan näkemään, että mikään ei ole sitä, miltä se päällisin puolin näyttää, vaan kaikessa on minulle jokin viesti, opetus tai siunaus mukana.
On huomattava, että enkelit kunnioittavat ihmiselle suotua vapaata tahtoa eivätkä sekaannu elämäämme, ellemme itse pyydä heiltä apua ja ohjausta. Aivan yhtä tärkeää on myös pitää mieli avoimena ohjaukselle, kun on pyynnön tai rukouksen sydämestään lähettänyt. Vastaus saattaa tulla aivan toisaalta kuin olemme itse mielessämme ajatelleet tai toivoneet.
Enkelit ovat sanansaattajia. He kunnioittavat universaaleja lakeja ja kaiken ykseyttä, joten he eivät toteuta yksilön egoistisia toiveita, vaan ohjaavat meitä aina sen mukaan, mikä on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.
MITEN KAUAS PITÄÄ KULKEA, ETTÄ NÄKEE LÄHELLE?
IHMINEN ON ONNELLINEN MISSÄ VAIN, JOS ON ONNELLINEN ITSENSÄ KANSSA.
Satama on paikka, jonne kukaan ei koskaan jää, vaan joka toimii vain paikkana lähteä ja tulla. NIIN KUIN ELÄMÄKIN.
Kaikkea ei pysty itse säätelemään, on vain luotettava että elämä kantaa. On aika erottaa toisistaan pelkoon perustuva mieli ja ego sekä korkeampi minä, joka perustuu puolestaan rakkauteen ja luottamukseen.
Kaikki elämänkoettelemukset ovat eräänlaisia vihkimyksiä, joiden kautta meillä on mahdollisuus astua yhä suurempaan valoon ja tietoisuuden avautumiseen, rakkauteen. Synnymme maan päälle niin kauan, kunnes karmamme on kuitattu ja lopullinen valaistuminen on tapahtunut.
Silloin kun iloitsemme, energiavärähtelymme on niin korkea, että enkeleiden on helppo olla läsnä ja saattaa viestinsä tietoisuuteemme.
Tajuan, että kun en itse lähde luomaan murheen ja pelon energiaa ympärilleni vaan ihan järjestelmällisesti keskityn valoon ja iloon, kaikki järjestyy. Huomaan, että olennaista on myös se, että näen jo etukäteen kaiken olevan järjestyksessä aivan kuin minulla olisi jo tuo asia, jonka tarvitsen.
Mietin, miksi haluan pukeutua mustiin vaikka tunnen mitä suurinta rakkautta ja valoa sisäisesti. Jossain vaiheessa ymmärrän, että musta toimiikin itse asiassa suojavärinäni. Ajattelen, että tämänkö takia nuoret käyttävät niin paljon mustia vaatteita? Suojellakseen herkkyyttään ja valoaan?
Enkelit ovat toistuvasti minulle vannottaneet, että sydämeni tietää kyllä totuuden ja aina jos tarvitsen apua, minun tarvitsee vain pyytää, ja apu on jo matkalla. Usein he sanovat, että käytämme heidän apuaan aivan liian vähän.
Hiljalleen alan ymmärtää, että minun tulisi kehittää sisäistä vahvuuttani niin, että huolimatta siitä, mitä ulkopuolellani tapahtuu, pysyn aina sisäisesti rauhallisena.
"Siellä missä on rakkautta, ei ole ponnistelua."
Luota, luota, luota. Kaikki tulee menemään juuri niin kuin on parhaaksi KAIKILLE!
Lähde:
Ranto Kirsi, Ole se valo joka olet enkeleitä ja villasukkia, Kustannusosakeyhtiö Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti